Kun joulu pelottaa

Elämme jännittäviä aikoja. Joulu lähestyy – toisten mielestä liian nopeasti, toiset eivät malta odottaa kalenterinluukkujen avaamista. Maassa pitäisi olla pian rauha, ja ihmisillä hyvä tahto. Pitäisi - mutta onko näin kaikilla?

Liian moni odottaa joulua pelon sekaisin tuntein. En tarkoita tässä pelkoa siitä, ehtiikö kaikki jouluvalmistelut tehdä, onko perunalaatikko imeltynyt tai onko joulupukki liian pelottava perheen pienimmille. Perheissä voi olla paljon isompiakin pelkoja. Sujuuko jouluaatto rauhallisesti vai syntyykö riitaa? Pysyykö juominen kohtuudessa vai sammuuko joku joulupöytään? Heiluuko nyrkki niin, että joku joutuu pakenemaan kotoa? Jos perheessä on alkoholiongelmia tai perheväkivaltaa, nämä ongelmat eivät katoa joulun ajaksi. Ne pikemminkin kärjistyvät. Joulua kuuluu viettää perheen kesken, joten joulu luo odotuksia ja paineita harmonisesta perhejoulusta. Kun todellisuus ei vastaa isoja odotuksia, pettymys voi tehdä tunnelmasta räjähdysherkän ja purkautua jopa väkivaltana. Jos kodin ilmapiiriä arkena varjostaa väkivallan uhka, ei joulurauhan julistus riitä muuttamaan juhlapyhiksi tunnelmaa. Tästä syystä turvakodit usein täyttyvät heti joulun pyhien jälkeen, vaikka ovat tyhjentyneet joulun alla.

Perheväkivalta ei ole yksityisasia

Perheväkivallasta kärsivät eniten lapset. He kärsivät siitä myös jouluna, jonka pitäisi olla lasten juhla. Mitä voisimme siis tehdä ehkäistäksemme näitä kodin seinien sisäpuolella tapahtuvia murhenäytelmiä? Paljon hyvää on saatu aikaan viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Ongelmasta on alettu puhua myös julkisuudessa. Ilmiön vakavuus on tiedostettu ja auttamismuotoja on kehitetty. Rikoslakia on muutettu useaan kertaan niin, että perheväkivalta on lainkin mukaan selkeästi kiellettyä ja rangaistavaa. Viimeksi tänä vuonna lakia on muutettu siten, että lieväkin pahoinpitely lähisuhteessa on virallisen syytteen alainen rikos. Poliisi saa siis tutkia ja syyttäjä syyttää lievissäkin perheväkivaltatapauksissa aina rikoksen tultua ilmi.

Kynnys ja miten se ylitetään

Ongelmana on edelleen, että vain pieni osa tapauksista tulee poliisin tai muiden viranomaisten tietoon. Uhrille avun hakemisen kynnys on korkea, ja erityisen vaikeaa hänelle on rikosilmoituksen teko läheisestä ihmisestä. Silloin, kun hän rohkenee asiasta jollekin kertoa, tai tilanne tulee muuten ilmi, tiedon vastaanottajalla on suuri vastuu. Pitää osata tunnistaa ongelma ja ymmärtää sen vakavuus. Pitää osata myös kohdata uhri niin, että tämä kokee tulevansa kuulluksi. Pitäisi osata tarjota jotain konkreettista apua tilanteen parantamiseksi. Perheväkivalta on niin monitahoinen ilmiö, että ammattilaisetkaan eivät voi kuvitella pystyvänsä yksin antamaan uhrille kaikkea hänen tarvitsemaansa apua. Tarvitaan auttajien parempaa yhteistyötä. Kynnyksen konsultoida Poliisia tai muita väkivaltatyön ammattilaisia pitää madaltua, eikä vaitiolovelvollisuuden taakse tulisi piiloutua. Perheväkivaltaan puuttuminen on paitsi korjaavaa niin myös ennaltaehkäisevää väkivalta- ja lastensuojelutyötä. Vain sillä voidaan katkaista sukupolvelta toiselle jatkuvia väkivallan ketjuja.

Yhteistyö on voimaa: MARAK-malli

Vakaviin perheväkivaltatapauksiin puuttumisesta auttajien yhteistyöllä on saatu lupaavia kokemuksia MARAK-mallilla, jota on kokeiltu Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen vetämässä pilottihankkeessa kolmella paikkakunnalla (Itä-Helsinki, Lahti ja Oulu). Malli on lähtöisin Englannista, jossa on sen myötä onnistuttu merkittävästi vähentämään perheväkivallan uusiutumista ja kuolemaan johtavia perheväkivaltatapauksia. Auttajille se antaa välineitä vakavassa väkivaltariskissä olevien uhrien tunnistamiseen, mutta mallin erityinen voima on sen paikallisuudessa ja yhteistyön tiivistymisessä. Kun riski väkivallan uusiutumiseen on korkea, uhrin asia käsitellään tämän suostumuksella paikallisessa MARAK-työryhmässä, jossa sovitaan mitä kukin taho tekee jatkossa uhrin suojaamiseksi. Rikosuhripäivystys on ollut aktiivisesti mukana MARAK-yhteistyössä, ja kokemus mallista on ollut hyvä niin uhrien tilanteen kuin paikallisen yhteistyönkin parantumisen näkökulmasta. Toivomme, että hanke jatkuu ensi vuonna ja leviää myös muille kuin viidelle uudelle kokeilupaikkakunnalle. Mallin hyödyntämiseen ei tarvita niinkään taloudellisia lisäresursseja kuin paikallista tahtoa yhteistyön kehittämiseen. Lisätietoja mallista löytyy http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/hanke?id=26932.

Minunkin asiani

Perheväkivaltaa, kuten muutakaan väkivaltaa, ei saada kuitenkaan vähennettyä pelkästään viranomaisten tai meidän järjestöauttajien voimin. Tarvitaan yhteistä tahtotilaa ja nollatoleranssia perheväkivallalle. Julkista keskustelua pitää ylläpitää ja jatkaa, jotta perheväkivalta ei jää uhrin yksityiseksi salaisuudeksi ja häpeäksi. Ennen kaikkea tarvitaan rohkeutta puuttua tilanteisiin, joissa näkyy pieniäkin merkkejä perheväkivallasta. Naapurina en voi ummistaa silmiäni tai korviani viereisestä asunnosta kuuluvilta tappelun ääniltä tai huudoilta. Ystävänä en voi jättää minulle uskottua asiaa vain ystäväni huoleksi, jos se liittyy perheväkivaltaan. Netin keskustelupalstoilla en voi vain ohittaa viestejä, joissa viitataan perhehelvetissä elämiseen. Velvollisuuteni on puuttua asiaan jotenkin. Voin toimia itse kuuntelemalla, kysymällä lisää ja rohkaisemalla hakemaan apua. Akuutteihin tilanteisiin voin kutsua poliisin apuun, tai auttaa ystävää pääsemään turvaan esimerkiksi turvakotiin. Voin kysyä neuvoa myös tahoilta, joissa on asiantuntemusta perheväkivallasta. Rikosuhripäivystykseen voi ottaa yhteyttä nimettömänä ja luottamuksellisesti, muutkin kuin uhri itse. Kun tiedän, että en ole jättänyt uhria yksin ongelmansa kanssa, voin viettää omaakin jouluani rauhallisin mielin.

Turvallista joulua!

Satu Hintikka
aluejohtaja
RIKU Sisä-Suomen aluetoimisto

Turvallisesti matkalla

Olen lähdössä matkalle. Itse asiassa olen aina lähdössä matkalle, jollen ensi kuussa niin ainakin puolen vuoden päästä. Tästä on tullut jo elämäntapa. Matkaan on päästävä.
Minulta kysytään usein matkustamisen turvallisuudesta. Miten uskallat varata netin kautta majoituksen? Otatteko lapset mukaan omatoimimatkalle? Kodinvaihto; miten uskallat päästää vieraita ihmisiä kotiisi? Onko teidät joskus ryöstetty? Uskallan hyvin, otamme lapset mukaan ja menenhän minäkin heidän kotiinsa eikä meitä ole koskaan ryöstetty.
Joulu on taas tulossa ja tuhannet suomalaiset matkustavat Suomessa, mutta myös kauas lämpimään. Liian helposti kylmän talven lisäksi jätetään kotiin myös maalaisjärki lennon noustessa ilmaan. Nyt ollaan lomalla ja otetaan rennosti! Tärkein matkavarustus passin lisäksi on vakuutus. Sitä tietysti toivoo, ettei mitään satu, mutta joskus sattuu. Muista myös rokotukset.
Jos koko matkakassa ja luottokortit ovat yhdessä paikassa ja laukku viedään jo lentokenttähässäkässä maahan saavuttaessa, voi matka olla pilalla. On turha kasata kaulaan, ranteisiin ja sormiin kaikkia sukukoruja lomalle mukaan. Ne houkuttavat turhaan ryöstäjiä. Muista, että seuraan pyrkivä kaunotar tai komistus ei välttämättä ole ihastunut kauniisiin alkoholin punertamiin silmiisi vaan hänellä voi olla jotain ikävää mielessään. Ostettaessa arvokkaita tavaroita, kuten kameroita, koruja ja kelloja, on hyvä muistaa, että kaikki kiiltävä ei aina ole aitoa. Kuluttajansuoja toimii eri tavalla esimerkiksi Bangkokissa kuin kotisuomessa. Lomaosake voi tuntua hyvältä kaupalta aggressiivisen myyntipuheen jälkeen, silti malta ja harkitse. Nuku ainakin yön yli ennen kuin allekirjoitat mitään. Joitakin sopimuksia on todella vaikea perua. Metrossa on hyvä pitää toinen käsi tangossa ja toinen lompakkotaskun päällä. Tiukasti.
Jos joudut rikoksen uhriksi matkalla, toimi heti. Ilmoita tapahtuneesta poliisille. Säilytä alkuperäiset poliisi- ja lääkäriraportit sekä muut kuitit. Jos matkapuhelimesi varastetaan, ota yhteyttä operaattoriisi, jotta liittymäsi suljetaan mahdollisimman nopeasti. Apua saat valmismatkalla matkanjärjestäjältä. Ulkoministeriöstä kerrotaan, että neuvoja rikosilmoituksen tekoon voi pyytää myös Suomen, toisen pohjoismaan ja EU-maan edustustosta. Ne auttavat rikoksen uhria myös saamaan oikeusapua. Vuosittain Suomen edustustot auttavat yli 1 500:aa rikoksen uhria.
Missään nimessä ei pidä jättää matkaa tai mielenkiintoista kohdetta väliin rikoksen pelon vuoksi. Selvitä etukäteen kohteen riskit, vaaralliset alueet ja tutustu sen kulttuuriin. Nauti uusista kokemuksista, makuelämyksistä, mukavista ihmisistä ja ole valpas. Kaikki paitsi matkailu on turhaa.

Tiina Rantanen
aluejohtaja
Rikosuhripäivystyksen
Lounais-Suomen aluetoimisto

Jokaisella kohtaamisella on merkitystä

Olin pari viikkoa sitten Tampereella RIKUn valtakunnallisessa seminaarissa. Seminaarissa käsiteltiin ulkomaalaistaustaisen rikoksen uhrin oikeuksia ja asemaa. Aiheita oli mm. yhdenvertaisuudesta, rikosten uutisoinnista, syrjinnästä ja ihmiskaupan uhrin polusta – kaikki mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä.

Erityisesti RIKUn vapaaehtoisen puheenvuoro jäi mieleeni. Hän kuvasi hienosti teema-ajatustamme ”jokaisella kohtaamisella on merkitystä” monelta kantilta, myös työntekijän roolista käsin. Tätä en ollut koskaan itse oivaltanut vaan aina ajatellut asiakkaan näkökulmasta. Hän kertoi kuinka hän ajoittain raskaalla polullaan on tullut kohdanneeksi erilaisia ihmisiä ja viranomaiskoneistoja ja mikä merkitys inhimillisyydellä ja empatialla on näissä kohtaamisissa ollut. Onko hän tullut kuulluksi ja kohdelluksi yhdenvertaisesti, oikeudenmukaisesti, onko kohtaamiset luoneet toivoa, tukeneet selviytymistä vai suorastaan estäneet niitä. Hän muistutti, että jokainen rikoksen uhrin ja työntekijän kohtaaminen haastaa myös työntekijää itseään.

Vapaaehtoisen puheenvuoro auttoi oivaltamaan, että jokainen kohtaaminen muuttaa ja kehittää myös minua työntekijänä ja ihmisenä. Jokainen tapaaminani rikoksen uhri on laittanut minut pohtimaan omaa asennettani, ennakkoluulojani, taitojani ja kykyä kasvaa ihmisenä. Todellakin - näin on huomaamattani tapahtunut - en vain ole koskaan ennen pysähtynyt ajattelemaan asiaa. Yksittäisen yksilön kehittyminen ei riitä. Jotta asenteet muuttuisivat ja ihmisenä kasvua tapahtuisi laajemminkin, jotta taidot ja tiedot lisääntyisivät, tarvitaan tiedottajia, sanansaattajia.

Seminaarin antia oli myös vaikuttava video. Kappale oli Faithlessin Mass Destrution, jonka sanat ja jyskyttyvä rytmi olivat mieleenpainuvat. Saimme kaikki toiveen toimimaan sanansaattajina, jotta tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus kaikkien rikosten uhrien kohdalla toteutuisivat.

Toivon samaa ja Faithlesin sanoin:

“We need to find courage, overcome
Inaction is a weapon of mass destruction”

Maarit Saukko
Aluejohtaja
Rikosuhripäivystyksen
Pohjois-Suomen aluetoimisto

Lapset ja media

Katselin eilen illalla poikani kanssa Vaahteranmäen Eemeliä, Astrid Lindgrenin rakastettua satuhahmoa. Eemeli oli taas oma hauska itsensä, ehkä hieman tavallistakin vilkkaampi ja kekseliäämpi. Kuten aina, Eemeli teki harmittoman ”metkunsa”, jonka surauksena isä sai kiisselit päälleen. Vieressäni istunut poikani säikähti. Piti vaihtaa kanavaa, kun poika ei muuten suostunut tulemaan takaisin olohuoneeseen.

Poikani ei säikähtänyt ”metkua” vaan Eemelin isän reaktiota. 4-vuotias poikani sanoi Eemelin isän olevan pelottava, koska hän on ”niin vihainen”. Asiasta keskusteltiin vielä nukkumaan mennessä. Kysyinkin pojalta olenko minä koskaan ollut hänen mielestään pelottava. Vastaus kuului lyhyesti ”Ei, eikä äitikään”. Pojasta Eemelin isän reaktio oli pelottava, koska hänellä itsellään ei ollut sellaisesta kokemusta. Tosin pelkäähän Eemelikin aina isäänsä kun hänen pitää jousta tätä karkuun verstaaseen, jonka oven saa lukittua sisäpuolelta. Muistan myös Eemelin äidin ohjanneen hänet verstaaseen varotoimenpiteenä, koska isä varmasti suuttuu kotiin tultuaan kun näkee poikansa taas tehneen ”metkuja”.

Minkälainen mahtaisi olla 2000-luvun Eemeli satu? Asuisiko Vaahteramäellä jokin valveutunut naapuri joka osaisi soittaa poliisille tai sosiaalipäivystykseen kun Eemelin kodista kuuluisi isän huutoa ja kolinaa kun isä paiskii vihaisena ovia. Paljon ovat ajat muuttuneet. Onneksi enää ei ajatella että ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa”. Nykyisin onneksi on toisinpäin ja sananlasku kuuluukin 2000 luvulla ”Joka vitsaa säästää se lastaan rakastaa”.

Itse katson jatkossakin poikani seurana valikoiden ohjelmia joita hän haluaa seurata televisiosta. Näen sen kuitenkin vain hyvänä asiana tuon pienen 4-vuotiaan pojan kannalta.


Mika Linden
aluejohtaja
Rikosuhripäivystyksen
Länsi-Suomen aluetoimisto

Niin lähellä mutta silti niin kaukana

Eräänä sunnuntaiaamuna nauttiessani kahvikupposta rauhallisessa kotiympäristössä, poikani ilmestyy seuraani erittäin hämmentyneen näköisenä. Hän oli juuri herännyt rikospoliisin puhelinsoittoon. Poliisi oli puhelimessa tiedustellut pojaltani muutaman kuukauden takaisista tapahtumista jossain kuppilassa. Kuppilan omistaja oli kertonut poliisille, että poikani oli nähnyt miten erästä ”hieman” nauttineen oloista asiakasta oli pyydetty poistumaan ravintolasta useita eri kertoja. Poikani jatkoi samaan hengen vetoon, että mitähän tämä oikein tarkoittaa. Äskettäinen rauhallinen sunnuntai-aamu oli kadonnut. Tunne, joka valtasi nyt keittiön pöydän ääressä oli käsin kosketeltavissa. Poika palautti mieleensä kaikkia kyseisen illan tapahtumia. Seurassani oli ilmeisen hämmästynyt ja vähän hämillään oleva poikani. Ennen puhelun lopettamista poliisi oli sanonut, että poikani saattaisi joutua todistamaan tapahtumista oikeudessa.

Todistajan tukeminen on ”lempilapseni” RIKUn työtehtävissä. Todistamaan joutuminen koetaan usein pakoksi ja vastenmieliseksi asiaksi ja kokemukseksi. Samoja tunteita ilmeni myös pojassani. Kerroin hänelle mitä todistaminen tarkoittaa. Mikä hänelle meni jakeluun siinä vaiheessa, aamu-uniltaan juuri heränneenä, oli eri asia. Kerroin, että jos kutsu tulee saapua käräjille, kerron sitten yksityiskohtaisesti mitä todistajan on hyvä tietää todistamaan mennessään. Poikani sai siinä hetkessä riittävän ”priiffauksen” ja poistui omaan huoneeseensa.

Mieleeni nousi jälleen kysymys, kuinka moni todistaja jääkään ilman tarvitsemaansa tukea tai neuvontaa. Vaikka poikani tietää, mitä teen työkseni, tuli hänellekin yllättäen ja uutena asiana todistaminen. Eikä kysymyksessä ole enää teini vaan jo aikuisiässä oleva henkilö. Olisiko paikallaan, että oikeusprosessiin liittyviä asioista lisättäisiin koulujen opetussuunnitelmiin, jotta nuoret mahdollisesti tilanteeseen joutuessaan osaisivat toimia, ymmärtäisivät todistamisen merkityksen ja osaisivat tarvittaessa hakea apua itselleen.

RIKUssa todistajien tuki on osa peruspalveluamme. Lapissa todistajia on tuettu ja neuvottu henkilökohtaisesti tuomioistuimissa jo vuodesta 2005 lähtien. Tuki ja neuvonta ennen käräjäsaliin menoa on havaittu hyväksi ja palaute todistajilta on rohkaissut meitä RIKUn Lapin aluetoimiston henkilökuntaa jatkamaan toimintaa.


Päivi Alanne-Kunnari
aluejohtaja
Lapin aluetoimisto

Oikeuksia erojen yli - ulkomaalaistaustainen rikoksen uhrina

Rikoksen uhrin asema Suomessa on kansainvälisesti vertaillen vahva. Onko se sitä myös ulkomaalaistaustaisten näkökulmasta? Suomessa keskustelu maahanmuutosta on viime aikoina muuttunut. Keskustelussa nousee ajoittain pintaan huolestuttavasti arvoja, joissa maahanmuuttajat olisivat tervetulleita Suomeen vain, mikäli he hyödyttävät Suomalaista yhteiskuntaa. Tällaisessa keskustelussa unohtuvat helposti ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus, yhteisvastuu sekä kokonaisnäkökulma.

Ulkomaalaistaustaiset eivät ole yhtenäinen ryhmä ihmisiä, vaan monenlaisia ihmisiä monenlaisista taustoista ja elämäntilanteista. He voivat olla kiintiöpakolaisia, turvapaikanhakijoita, laillista ja laitonta työvoimaa, opiskelijoita, laittomasti maassa oleskelevia, matkailijoita ja avioliiton kautta Suomeen muuttaneita. Heidän mahdollisuutensa ja oikeutensa vaihtelevat johtuen taustasta, elämäntilanteesta ja asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Asemaan vaikuttavat oleskelu- ja työlupa, kielitaito, taloudelliset olosuhteet, sosiaalinen verkosto ja kulttuurin tuntemus.

RIKUn kokemus osoittaa, että ulkomaalaiset ovat Suomessa keskimäärin haavoittuvammassa asemassa rikoksen uhriksi joutuessaan kuin muut. Heidän tarpeensa ja oikeutensa rikoksen uhrina vaihtelevat. Lisäksi he kohtaavat taustansa takia syrjintää ja rasistisia rikoksia. He eivät löydä tukipalveluja riittävän helposti, eikä erityisosaamista ole tarpeeksi. Erityisosaamista tarvittaisiin lisää esimerkiksi kunniaan liittyvässä väkivallassa ja ihmiskauppatilanteissa.

RIKUssa on saatu kokemusta ja hankittu osaamista ulkomaalaistaustaisten rikosten uhrien kohtaamiseen ja tukemiseen. Tampereella 14.-15.10. 2011 pidettävä seminaari ”Oikeuksia erojen yli” on 2007 - 2011 ulkomaalaistaustaisiin rikoksen uhreihin kohdistetun Ulrik-kehittämisprojektin loppuseminaari.

Lisätietoja seminaarista saat osoitteesta www.riku.fi

Petra Kjällman

RIKU yhteistyössä VVT:n (Vähemmistövaltuutetun toimisto) kanssa syrjinnän vastaisessa neuvonnassa

Syrjinnästä puhutaan, mutta puhutaanko riittävästi. Syrjintä on teko, jota paheksutaan, mutta sen laajuutta Suomessa ei tunnisteta. Syrjinnäksi määritellään helposti pelkästään etninen syrjintä. Se tunnetaan ehkä paremmin rasismina. Todellisuudessa syrjintää on todella moniperusteisesti. Sitä on mm. sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ulkonäköön, kulttuuriin, sosiaaliseen asemaan, fyysiseen tai psyykkiseen terveyteen ja uskonnolliseen vakaumukseen perustuvana. Sitä esiintyy mm. kouluissa ja työpaikoilla. Sitä esiintyy julkisissa paikoissa kaduilla, liikennevälineissä, kaupoissa ja palveluissa.

Syrjintä toistuvana kokemuksena murentaa ihmisen itsetuntoa. Se kaventaa kohteeksi joutuneen toimintamahdollisuuksia täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä. Sen vaikutusten ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin voi arkiajattelullakin arvioida olevan haitallisia. Syrjintään voi olla vaikea puuttua, mikä on mahdollisesti yksi syy siihen, että syrjinnän kohteeksi joutuneet eivät hae apua tai kysy neuvoja. ”Kukapa tälle mitään voi, tällainen olen”, voi olla syrjinnän kohteeksi joutuneen ajatus tilanteestaan.

Suomi on jälleen Ruotsia perässä. Ruotsissa syrjinnän kohteeksi joutuneiden tueksi on jo pitkään ollut valtakunnallinen palveluverkosto, jossa on 15 alueellista toimistoa. Kyseisen verkoston palveluita käytti vuonna 2009 lähes 600 asiakasta. Suomessa alueellista ohjaus ja neuvontaverkostoa ollaan vasta 2010-2011 VVT:n projektin avulla panemassa toimeen. RIKU on kumppanina mukana tässä projektissa. Syrjintäasiakkaiden lukumäärät RIKUssa ovat vielä varsin vaatimattomat. Yleisesti ei liene tiedossa, että RIKU neuvoo perustyöhönsä liittyvänä myös syrjintätapauksissa, sillä ne täyttävät usein rikoksen tunnusmerkistön. Ruotsin luvut antavat kuitenkin osviittaa siitä, miten suuresta ongelmasta lienee kysymys.

Vaikka Ruotsi on Suomea syrjinnän kohteeksi joutuneiden tukipalveluissa edellä, niin lainsäädännön osalta Suomen ei tarvitse hävetä. Suomen yhdenvertaisuuslaki on osoitus siitä, että suomessa syrjintää ei hyväksytä. Laki antaa työkaluja asiaan puuttumiseksi, joskaan aina puuttuminen ei silti ole yksikertaista. Yhdenvertaisuuslaki puuttuu mm. syrjintään työelämässä, koulutuksessa ja palvelujen tarjonnassa. Laki auttaa puuttumaan syrjintään helpottamalla sen todistamista. Rikoslaissa on syyttäjän tehtävä osoittaa syrjintää tapahtuneen, niin yhdenvertaisuuslain nojalla on epäillyn osoitettava toimineensa asianmukaisesti syrjimättä. VVT on Suomessa se viranomaistaho, jonka toimialueeseen syrjinnän vastainen toiminta ja yhdenvertaisuuslain noudattamisen seuraaminen kuuluu. Sen lisäksi kunnilla on lakiin liittyviä velvollisuuksia. Kunnilla pitäisi olla ajantasaiset yhdenvertaisuussuunnitelmat.

RIKUn perustyöhön kuuluu yleensä rikoksen uhrien ohjaus ja neuvonta. Saadakseen RIKUsta neuvoja ja ohjausta, edellytyksenä ei ole, että teon on määritelty täyttävän virallisesti rikoksen tunnusmerkitön. RIKUsta saa yleensä syrjintäkokemuksen perusteella ohjausta tai neuvoja. Mikäli osoittautuu, että teko täyttää myös rikoksen tunnusmerkistön, on RIKUsta mahdollista saada enemmänkin. On mahdollista saada myös henkilökohtaista tukea teon aiheuttaman mahdollisen rikosprosessin ajaksi.

Syrjinnän vastaista neuvontaa ja ohjausta antaessaan RIKU on aktiivisessa vuorovaikutuksessa VVT:n kanssa konsultoiden tai ohjaten heille heidän erityisasiantuntemustaan tarvitsevat syrjintäasiakkaansa. Syrjinnän kohteeksi joutuneiden neuvonnassa RIKU tavoittelee yhteistyötä myös alueellisten eri toimijoiden kanssa, kuten kaupungit, kunnat, vammais- ja muut järjestöt. RIKU on mielellään toimijana ja kumppanina mm kuntien yhdenvertaisuussuunnitelmien toteutuksessa.

Petra Kjällman
toiminnanjohtaja
Rikosuhripäivysty

Vapaaehtoistyön palkka

Pian käynnistyy EU:n vapaaehtoistyön teemavuosi 2011. Olen mielenkiinnosta seurannut internetin palstoilla käytävää keskustelua vapaaehtoistyöstä sekä sen merkityksestä ihmisille.
Vilkkaan keskustelun skeptikot epäilevät vapaaehtoistoiminnan syövän työpaikkoja ja arvostelevat yhteiskunnan tärkeiden tehtävien tekemisestä ”ammattitaidottomin vapaaehtoisvoimin”. Vapaaehtoinen auttaja nähdään mahdollisesti hyväntahtoisena hölmönä, kun tämä auttaa toista ilman palkkaa. Samaa mielikuvaa ei kuitenkaan maalailla palkatta pieniä junnuja urheilukentällä valmentavasta vapaaehtoisesta.
Rikosuhripäivystyksen vapaaehtoistoiminnassa ei ole huolta siitä, etteikö palkka olisi kohdallaan. Olemalla ihminen ihmiselle, tilinauhan saldo on aina plussan puolella. Oravannahkaisesta palkkapussista löytyy arvokasta yhdessä tekemistä ja merkityksellisyyden kokemista, uuden oppimista sekä oman ajan ja osaamisen jakamista.

Aktiivinen ihminen voi paremmin ja luo toiminnallaan hyvinvointia myös ympäristöönsä. Auttamisesta tulee aidosti hyvä mieli – eikä siinä totisesti ole mitään hölmöä.
Kuka voi ja saa auttaa? Vapaaehtoisauttaja vaikuttaa ja osallistuu toimintaan tärkeänä pitämänsä asian puolesta. Olennaista toiminnassa on vapaaehtoisuus ja rahallisen korvauksen puuttuminen. Vapaaehtoisauttajat käyttävät sitä osaamista ja elämänkokemusta, jota heille on elämän varrella kertynyt. Se, jos mikä, on monitaitoista osaamista. He ovat loistavia lähimmäisiä ja päteviä rinnalla kulkijoita – maisteritasoa kaikki!

Me toki Rikosuhripäivystyksessä koulutamme vapaaehtoisemme toimintaamme, mutta varsinainen pätevyys - sydämen sivistys, on hankittu elämällä ja kokemalla, vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Toisten ihmisten kunnioittamiseen ja aitoon välittämiseen valmentavia ”oppilaitoksia” riittää. Opiskelemaan pääseminen on toisille helppoa ja toisille ylivoimaisen vaikeaa. Asenne ratkaisee.

Jaana Koivukangas
Aluejohtaja, Rikosuhripäivystys
Etelä-Suomen aluetoimisto