RIKU yhteistyössä VVT:n (Vähemmistövaltuutetun toimisto) kanssa syrjinnän vastaisessa neuvonnassa

Syrjinnästä puhutaan, mutta puhutaanko riittävästi. Syrjintä on teko, jota paheksutaan, mutta sen laajuutta Suomessa ei tunnisteta. Syrjinnäksi määritellään helposti pelkästään etninen syrjintä. Se tunnetaan ehkä paremmin rasismina. Todellisuudessa syrjintää on todella moniperusteisesti. Sitä on mm. sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ulkonäköön, kulttuuriin, sosiaaliseen asemaan, fyysiseen tai psyykkiseen terveyteen ja uskonnolliseen vakaumukseen perustuvana. Sitä esiintyy mm. kouluissa ja työpaikoilla. Sitä esiintyy julkisissa paikoissa kaduilla, liikennevälineissä, kaupoissa ja palveluissa.

Syrjintä toistuvana kokemuksena murentaa ihmisen itsetuntoa. Se kaventaa kohteeksi joutuneen toimintamahdollisuuksia täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä. Sen vaikutusten ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin voi arkiajattelullakin arvioida olevan haitallisia. Syrjintään voi olla vaikea puuttua, mikä on mahdollisesti yksi syy siihen, että syrjinnän kohteeksi joutuneet eivät hae apua tai kysy neuvoja. ”Kukapa tälle mitään voi, tällainen olen”, voi olla syrjinnän kohteeksi joutuneen ajatus tilanteestaan.

Suomi on jälleen Ruotsia perässä. Ruotsissa syrjinnän kohteeksi joutuneiden tueksi on jo pitkään ollut valtakunnallinen palveluverkosto, jossa on 15 alueellista toimistoa. Kyseisen verkoston palveluita käytti vuonna 2009 lähes 600 asiakasta. Suomessa alueellista ohjaus ja neuvontaverkostoa ollaan vasta 2010-2011 VVT:n projektin avulla panemassa toimeen. RIKU on kumppanina mukana tässä projektissa. Syrjintäasiakkaiden lukumäärät RIKUssa ovat vielä varsin vaatimattomat. Yleisesti ei liene tiedossa, että RIKU neuvoo perustyöhönsä liittyvänä myös syrjintätapauksissa, sillä ne täyttävät usein rikoksen tunnusmerkistön. Ruotsin luvut antavat kuitenkin osviittaa siitä, miten suuresta ongelmasta lienee kysymys.

Vaikka Ruotsi on Suomea syrjinnän kohteeksi joutuneiden tukipalveluissa edellä, niin lainsäädännön osalta Suomen ei tarvitse hävetä. Suomen yhdenvertaisuuslaki on osoitus siitä, että suomessa syrjintää ei hyväksytä. Laki antaa työkaluja asiaan puuttumiseksi, joskaan aina puuttuminen ei silti ole yksikertaista. Yhdenvertaisuuslaki puuttuu mm. syrjintään työelämässä, koulutuksessa ja palvelujen tarjonnassa. Laki auttaa puuttumaan syrjintään helpottamalla sen todistamista. Rikoslaissa on syyttäjän tehtävä osoittaa syrjintää tapahtuneen, niin yhdenvertaisuuslain nojalla on epäillyn osoitettava toimineensa asianmukaisesti syrjimättä. VVT on Suomessa se viranomaistaho, jonka toimialueeseen syrjinnän vastainen toiminta ja yhdenvertaisuuslain noudattamisen seuraaminen kuuluu. Sen lisäksi kunnilla on lakiin liittyviä velvollisuuksia. Kunnilla pitäisi olla ajantasaiset yhdenvertaisuussuunnitelmat.

RIKUn perustyöhön kuuluu yleensä rikoksen uhrien ohjaus ja neuvonta. Saadakseen RIKUsta neuvoja ja ohjausta, edellytyksenä ei ole, että teon on määritelty täyttävän virallisesti rikoksen tunnusmerkitön. RIKUsta saa yleensä syrjintäkokemuksen perusteella ohjausta tai neuvoja. Mikäli osoittautuu, että teko täyttää myös rikoksen tunnusmerkistön, on RIKUsta mahdollista saada enemmänkin. On mahdollista saada myös henkilökohtaista tukea teon aiheuttaman mahdollisen rikosprosessin ajaksi.

Syrjinnän vastaista neuvontaa ja ohjausta antaessaan RIKU on aktiivisessa vuorovaikutuksessa VVT:n kanssa konsultoiden tai ohjaten heille heidän erityisasiantuntemustaan tarvitsevat syrjintäasiakkaansa. Syrjinnän kohteeksi joutuneiden neuvonnassa RIKU tavoittelee yhteistyötä myös alueellisten eri toimijoiden kanssa, kuten kaupungit, kunnat, vammais- ja muut järjestöt. RIKU on mielellään toimijana ja kumppanina mm kuntien yhdenvertaisuussuunnitelmien toteutuksessa.

Petra Kjällman
toiminnanjohtaja
Rikosuhripäivysty

Vapaaehtoistyön palkka

Pian käynnistyy EU:n vapaaehtoistyön teemavuosi 2011. Olen mielenkiinnosta seurannut internetin palstoilla käytävää keskustelua vapaaehtoistyöstä sekä sen merkityksestä ihmisille.
Vilkkaan keskustelun skeptikot epäilevät vapaaehtoistoiminnan syövän työpaikkoja ja arvostelevat yhteiskunnan tärkeiden tehtävien tekemisestä ”ammattitaidottomin vapaaehtoisvoimin”. Vapaaehtoinen auttaja nähdään mahdollisesti hyväntahtoisena hölmönä, kun tämä auttaa toista ilman palkkaa. Samaa mielikuvaa ei kuitenkaan maalailla palkatta pieniä junnuja urheilukentällä valmentavasta vapaaehtoisesta.
Rikosuhripäivystyksen vapaaehtoistoiminnassa ei ole huolta siitä, etteikö palkka olisi kohdallaan. Olemalla ihminen ihmiselle, tilinauhan saldo on aina plussan puolella. Oravannahkaisesta palkkapussista löytyy arvokasta yhdessä tekemistä ja merkityksellisyyden kokemista, uuden oppimista sekä oman ajan ja osaamisen jakamista.

Aktiivinen ihminen voi paremmin ja luo toiminnallaan hyvinvointia myös ympäristöönsä. Auttamisesta tulee aidosti hyvä mieli – eikä siinä totisesti ole mitään hölmöä.
Kuka voi ja saa auttaa? Vapaaehtoisauttaja vaikuttaa ja osallistuu toimintaan tärkeänä pitämänsä asian puolesta. Olennaista toiminnassa on vapaaehtoisuus ja rahallisen korvauksen puuttuminen. Vapaaehtoisauttajat käyttävät sitä osaamista ja elämänkokemusta, jota heille on elämän varrella kertynyt. Se, jos mikä, on monitaitoista osaamista. He ovat loistavia lähimmäisiä ja päteviä rinnalla kulkijoita – maisteritasoa kaikki!

Me toki Rikosuhripäivystyksessä koulutamme vapaaehtoisemme toimintaamme, mutta varsinainen pätevyys - sydämen sivistys, on hankittu elämällä ja kokemalla, vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Toisten ihmisten kunnioittamiseen ja aitoon välittämiseen valmentavia ”oppilaitoksia” riittää. Opiskelemaan pääseminen on toisille helppoa ja toisille ylivoimaisen vaikeaa. Asenne ratkaisee.

Jaana Koivukangas
Aluejohtaja, Rikosuhripäivystys
Etelä-Suomen aluetoimisto