Lapset ja media

Katselin eilen illalla poikani kanssa Vaahteranmäen Eemeliä, Astrid Lindgrenin rakastettua satuhahmoa. Eemeli oli taas oma hauska itsensä, ehkä hieman tavallistakin vilkkaampi ja kekseliäämpi. Kuten aina, Eemeli teki harmittoman ”metkunsa”, jonka surauksena isä sai kiisselit päälleen. Vieressäni istunut poikani säikähti. Piti vaihtaa kanavaa, kun poika ei muuten suostunut tulemaan takaisin olohuoneeseen.

Poikani ei säikähtänyt ”metkua” vaan Eemelin isän reaktiota. 4-vuotias poikani sanoi Eemelin isän olevan pelottava, koska hän on ”niin vihainen”. Asiasta keskusteltiin vielä nukkumaan mennessä. Kysyinkin pojalta olenko minä koskaan ollut hänen mielestään pelottava. Vastaus kuului lyhyesti ”Ei, eikä äitikään”. Pojasta Eemelin isän reaktio oli pelottava, koska hänellä itsellään ei ollut sellaisesta kokemusta. Tosin pelkäähän Eemelikin aina isäänsä kun hänen pitää jousta tätä karkuun verstaaseen, jonka oven saa lukittua sisäpuolelta. Muistan myös Eemelin äidin ohjanneen hänet verstaaseen varotoimenpiteenä, koska isä varmasti suuttuu kotiin tultuaan kun näkee poikansa taas tehneen ”metkuja”.

Minkälainen mahtaisi olla 2000-luvun Eemeli satu? Asuisiko Vaahteramäellä jokin valveutunut naapuri joka osaisi soittaa poliisille tai sosiaalipäivystykseen kun Eemelin kodista kuuluisi isän huutoa ja kolinaa kun isä paiskii vihaisena ovia. Paljon ovat ajat muuttuneet. Onneksi enää ei ajatella että ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa”. Nykyisin onneksi on toisinpäin ja sananlasku kuuluukin 2000 luvulla ”Joka vitsaa säästää se lastaan rakastaa”.

Itse katson jatkossakin poikani seurana valikoiden ohjelmia joita hän haluaa seurata televisiosta. Näen sen kuitenkin vain hyvänä asiana tuon pienen 4-vuotiaan pojan kannalta.


Mika Linden
aluejohtaja
Rikosuhripäivystyksen
Länsi-Suomen aluetoimisto

Niin lähellä mutta silti niin kaukana

Eräänä sunnuntaiaamuna nauttiessani kahvikupposta rauhallisessa kotiympäristössä, poikani ilmestyy seuraani erittäin hämmentyneen näköisenä. Hän oli juuri herännyt rikospoliisin puhelinsoittoon. Poliisi oli puhelimessa tiedustellut pojaltani muutaman kuukauden takaisista tapahtumista jossain kuppilassa. Kuppilan omistaja oli kertonut poliisille, että poikani oli nähnyt miten erästä ”hieman” nauttineen oloista asiakasta oli pyydetty poistumaan ravintolasta useita eri kertoja. Poikani jatkoi samaan hengen vetoon, että mitähän tämä oikein tarkoittaa. Äskettäinen rauhallinen sunnuntai-aamu oli kadonnut. Tunne, joka valtasi nyt keittiön pöydän ääressä oli käsin kosketeltavissa. Poika palautti mieleensä kaikkia kyseisen illan tapahtumia. Seurassani oli ilmeisen hämmästynyt ja vähän hämillään oleva poikani. Ennen puhelun lopettamista poliisi oli sanonut, että poikani saattaisi joutua todistamaan tapahtumista oikeudessa.

Todistajan tukeminen on ”lempilapseni” RIKUn työtehtävissä. Todistamaan joutuminen koetaan usein pakoksi ja vastenmieliseksi asiaksi ja kokemukseksi. Samoja tunteita ilmeni myös pojassani. Kerroin hänelle mitä todistaminen tarkoittaa. Mikä hänelle meni jakeluun siinä vaiheessa, aamu-uniltaan juuri heränneenä, oli eri asia. Kerroin, että jos kutsu tulee saapua käräjille, kerron sitten yksityiskohtaisesti mitä todistajan on hyvä tietää todistamaan mennessään. Poikani sai siinä hetkessä riittävän ”priiffauksen” ja poistui omaan huoneeseensa.

Mieleeni nousi jälleen kysymys, kuinka moni todistaja jääkään ilman tarvitsemaansa tukea tai neuvontaa. Vaikka poikani tietää, mitä teen työkseni, tuli hänellekin yllättäen ja uutena asiana todistaminen. Eikä kysymyksessä ole enää teini vaan jo aikuisiässä oleva henkilö. Olisiko paikallaan, että oikeusprosessiin liittyviä asioista lisättäisiin koulujen opetussuunnitelmiin, jotta nuoret mahdollisesti tilanteeseen joutuessaan osaisivat toimia, ymmärtäisivät todistamisen merkityksen ja osaisivat tarvittaessa hakea apua itselleen.

RIKUssa todistajien tuki on osa peruspalveluamme. Lapissa todistajia on tuettu ja neuvottu henkilökohtaisesti tuomioistuimissa jo vuodesta 2005 lähtien. Tuki ja neuvonta ennen käräjäsaliin menoa on havaittu hyväksi ja palaute todistajilta on rohkaissut meitä RIKUn Lapin aluetoimiston henkilökuntaa jatkamaan toimintaa.


Päivi Alanne-Kunnari
aluejohtaja
Lapin aluetoimisto