Väkivaltainen Suomi

Hyvä Suomi – kiitos TV 2 keskusteluohjelmasta 2.2.2010

En ollut ajatellut tehdä töitä enää klo 21 kotona. Tv oli auki ja sieltä alkoi kuulua keskustelua väkivallasta – se tuntui työltä. Jäin kuitenkin katsomaan, että ketä on keskusteluun kutsuttu. Joukossa oli paljon tuttuja töistä – varmasti väkivaltayön asiantuntijoita. Oli siellä joku sellainenkin, jonka funktiota keskusteluun osallistujana hieman hämmästelin. Sen verran mielenkiintoinen porukka oli koossa, että oli pakko jäädä katsomaan ja kuuntelemaan. Keskustelun edetessä ei millään malttanut jättää seuraamista kesken.

Heti alussa toimittajat toivat esille keskustelun lähtökohdan – lähisuhdeväkivallan, jossa tekijänä on mies tai nainen. Myös se kävi heti alkuun selväksi, että asetelma herättää tunteita. Pitkä tie on kuljettu, että tähän on päästy. Vasta viime vuosina on alettu puhua siitä, että lähisuhdeväkivallassa voi olla muitakin tekijöitä kuin mies. Ehkä ensi kerralla myös pelkästään naisnäkökulman edustajat uskaltautuvat mukaan.

Hyvä Suomi - ohjelma osoitti, että olemme Suomessa edistyneet tämän aiheen käsittelyssä paljon, siitä voitiin jo keskustella sivistyneesti ilman, että tunnekuohut olisivat estäneet varsinaisesta asiasta, väkivallasta, puhumisen. Keskustelussa tuotiin hyvin esille eri näkökulmia ja lähestymisiä asiaan. Mm. Naisten Linjan edustaja ilmaisi hienosti kantansa häneltä kysyttäessä. He tekevät naisten kanssa töitä ja näkevät ongelman siksi siitä näkökulmasta, mutta hän ei kieltänyt toisenkin näkökulman olemassaoloa. Ensi- ja turvakotien liiton edustaja ilmaisi mallikkaasti meidän tarvitsevan samanaikaisesti eri kohderyhmille ohjelmia. Totta, ei miehille kohdennettu toimintaohjelma ole pois naisille kohdennetulta ohjelmalta. Lyömättömän Linjan edustaja nosti esille tulevaisuuden kannalta lähisuhdeväkivallan ehkä tärkeimmän osapuolen – lapsen. Puolisoiden välinen väkivalta vaikuttaa samalla aina myös perheen lapsiin ja valitettavan usein se myös kohdistuu heihin. Erilaisia ohjelmia suunniteltaessa pitäisi aina olla mielessä myös lasten etu ja suojelu.

Keskusteluun toi tarvittavaa vahvistusta asian vakavuudesta henkilökohtaiset kokemukset väkivallan kohteeksi joutumisista, kiitos teille, jotka annoitte oman kokemuksenne yhteiseen hyvään.

Mitä asialle voidaan tehdä? Oikeusministeri toi esille mielenkiintoisen seikan tavoitteista. Hän mainitsi Ruotsin naisrauhapykälän ja mainitsi jotenkin, että Suomeen sopisi sellainen rauhapykälä, joka olisi sukupuolineutraali. Voisiko se olla ”perherauha” tai ”lähisuhderauha”, hyvältä maistuu joka tapauksessa. Jatkossa voisimme myös jatkaa aloitettua keskustelua, viedä sitä eteenpäin käytännön toimiin, kukin omalla sarallamme ja myös yhdessä.