Kuluvan kuun lopussa on Victim Suppor Europen (=VSE, rikosuhrityön Eurooppalainen kattojärjestö) konferenssi ja vuosikokous Berliinissä. Kokouspapereita tutkiskellessani, tulivat käsiini myös kokouksen päätettäväksi ehdotetut julkilausumat. Päähuomio ehdotetuissa julkilausumissa kohdistuu rikosuhrityön Euroopan politiikkaan. Kiitosta saavat Lissabonin sopimus, Tukholman ohjelma ja Euroopan Neuvoston päätökset varmistaa Euroopan Unionin alueella rikoksen uhriksi joutuneiden oikeuksia ja parantaa heille kohdennettua tukea. Neuvoston mielestä seuraavat toimenpiteet tulisi täyttää, jotta strategian tavoitteet täytettäisiin.
• Rikosuhripalveluita pitäisi kehittää edelleen. Erikoispalveluille ja valtakunnallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla toimiville kansalaisjärjestöille pitäisi antaa mahdollisuudet tarjota tarkoituksenmukaisia palveluita rikoksen uhreille
• Vapaaehtoinen ja ammattihenkilöstö, joka tehtävässään kohtaa rikoksen uhreja tulisi kouluttaa tehtävään
• Yleistä tietoisuutta rikosuhripalveluiden mahdollisuudesta tulisi edelleen lisätä
Erilaiset rikokset – erilaiset tarpeet?
Hiljattain tehdyssä Tillburgin kriminallipoliittisessa instituutissa Intervictissä tehdyssä tutkimuksissa on osoitettu, että hyvinkin erilaisten rikosten uhrit kärsivät pääasiassa samankaltaisista seurauksista. On selvää, että vakavimpien rikosten uhrit tarvitsevat enemmän tukea, kuin lievien rikosten uhrit. Eroa avun ja neuvojen tarpeeseen tuovat rikoksen törkeys / vakavuus ja ilmiö rikoksen taustalla sekä kohteeksi joutuneen henkilön henkilökohtainen ominaisuus reagoida vastoinkäymisiin.
Huolestuttavaa on, että yllä mainitut ohjelmat suosivat erityisesti erityispalveluita. Sen myötä on olemassa riski, että haavoittuvuus arvotetaan uhrien eritystarpeiden perusteella ja yleensä rikoksen uhriksi joutuneiden tarpeet unohdetaan. Ovatko erityispalvelut ainoa / oikea tapa auttaa erityisosaamista edellyttävien rikosten uhriksi joutuneita? Olisivatko hekin autettavissa yleensä rikoksen uhreille kohdennetuissa palveluissa? Olisiko mahdollista vahvistaa yleensä rikoksen uhreille kohdennettuja palveluita, niin että niissä olisi riittävästi voimavaroja ja erityisosaamista erilaisten rikosten uhriksi joutuneiden auttamiseen? Olisiko rikoksen uhrille kohdennettujen yleisten ja erityispalvelujen yhdistämisellä mahdollista saada aikaan matalan kynnyksen korkealaatuista, kattavaa ja kustannustehokasta palvelua?
Tällaisilla kysymyksillä hyvää Vapun jälkeitä elämää toivotellen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti