Onnea ja haastetta 20-v rikoksentorjuntaneuvostolle

Erilaisten rikosten uhrit ja erilaiset ihmiset rikoksen uhrina

Rikoksen uhreilla on olemassa lukuisia erityistarpeita selviytymistä tukevan avun suhteen riippuen rikoksen laadusta, uhrista ihmisenä ja hänen taustastaan.

Tarvitaan erityispalveluita, mutta voidaanko niitä rakentamalla päästä siihen, että kaikki palvelun tarvitsijat olisivat edes jollain mittarilla samalla viivalla ja niin, ettei ”tuolien väliin” jää sellaisia uhriryhmiä, jotka eivät kuulu kenellekään?

Erilaisille ihmisryhmille pitää olla heidän tarpeisiinsa vastaavat tukipalvelut. On olemassa haavoittuvia ja erityisen haavoittuvia ihmisiä. Henkirikoksen uhrien omaiset tarvitsevat erilaisia asioita selviytymisensä tueksi kuin seksuaalirikoksen uhrit. Lähisuhdeväkivallan uhrien tukeminen edellyttää puolestaan erityisosaamista ja ymmärrystä lähisuhdeväkivallan traumatisoivasta vaikutuksesta. Ihmiskaupan uhrien auttamiseksi on valtakunnallisesti luotu viranomaisjohtoisesti erityinen auttamisjärjestelmä. On myös omaisuusrikosten uhreja, jotka ovat kokemaansa liittyen soveltuvan tuen tarpeessa.

Rikoksen uhriksi joutuneen lapsen tukemisessa on kiinnitettävä huomiota erilaisiin asioihin kuin rikoksen uhriksi joutuneen vanhuksen kohdalla. Aistivammainen rikoksen uhri tarvitsee erilaista tukea kuin liikuntavammainen. Hyvin suomenkielen taitavan ja suomen kulttuurin tuntevan tukeminen on erilaista kuin on huonosti tai ei ollenkaan kieltä taitavan ja eri kulttuurista tulevan tukeminen. Ruuhkasuomessa asuva tarvitsee erilaisia toimenpiteitä kuin haja-asutusalueella asuva. Etelä-Suomen tilanne on rikoksen uhrille eri kuin on Lapin tilanne.

Pelkään että ilman strategian muutosta, emme koskaan pääse siihen, että rikoksen uhrit olisivat edes jollain mittarilla samalla viivalla tukipalvelujen suhteen.

Me tarvitsemme kokonaissuunnitelman rikosuhrityölle, jossa sovitaan kokonaistavoitteet ja sen jälkeen kunkin toimijan yksilölliset tavoitteet. Me tarvitsemme erityisosaamisen yksiköitä, mutta me tarvitsemme myös valtakunnallisesti kattavan järjestelmän, joka pystyy tukemaan kaikenlaisia rikoksen uhreja ja ohjaamaan heitä edelleen erityispalveluihin tai kysymään oman osaamisensa tueksi neuvoja ja tukea erityispalveluista silloin, kun erityispalvelun käytännön tuki ei ulotu kyseiselle paikkakunnalle.

Eikö näin juuri ole? Eikö Rikosuhripäivystys (RIKU) ole se taho, joka tukee kaikkien rikosten uhreja. Vastaus on periaatteessa kyllä, mutta nyt RIKU kamppailee kaikkien erityispalveluiden kanssa samassa tilanteessa kipuillen riittämättömien resurssien kanssa, eikä siksi kykene hoitamaan omaa ”rooteliaan” kunnolla. Meillä ei ole kokonaissuunnitelmaa, jossa huomioitaisiin kokonaisvaltaisesti sekä järjestöjen että viranomaisten resurssit, toimet ja ohjelmat.

Väitän, että nykyisellä järjestelmällä hukkaamme huomattavan määrän osaamista, energiaa ja taloudellisia resursseja sirpalemaiseen toimintaan, jossa asiakaslähtöisyys on hakusessa ja tulos kaikkien kannalta epätyydyttävä..