Side effects and free mobility

”Side effects and free mobility”

Osallistuin Helsingin kaupungin järjestämään kansainväliseen seminaariin ”Side effects and free mobility” maaliskuun lopulla. Seminaarin teemat koskivat rajojen avautumisesta seurannutta kerjäämistä, ihmiskauppaa ja prostituutiota. Näitä aiheita ei voinut käsitellä käsittelemättä myös yleensä maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä. Seminaarissa esitettiin erittäin mielenkiintoisia ajatuksia ja käytäntöjä ja osatavoitteen mukainen verkostoituminenkin toteutui.

Mikä on ihmiskauppaa, mikä lastensuojelua

Ihmiskaupan eritysasiantuntija Eva Biaudet kommentoi sanomalla, että lapsen ollessa kerjäämässä on aina kyse ihmiskaupasta. Ministeri Astrid Thors näki esimerkin ensisijaisesti lastensuojelullisena asiana. Pelkästään nämä kaksi näkökulmaa osoittavat, että käsissämme on suomalaisille uusia asioita. Ihmiskauppa käsitteenä on meille vielä selkiytymätön ja niin on myös kerjääminen ja kaikki sen lieveilmiöt. Onko ja jos on niin missä määrin, kyse meille vieraasta kulttuurista / elinkeinosta, köyhyydestä vai järjestäytyneestä rikollisuudesta? Kuinka moni vammautuneena kerjäävä on todellisuudessa vammautunut ja kuinka moni heistä on ainoastaan hyvä kerjäämään eli hyvä näyttelijä, joka osaa herättämällä sääliä, saada enemmän tuottoa? Kuinka moni pienen lapsen kanssa kerjäävä on oikeasti lapsen vanhempi, vai onko lapsi vain hyvää rekvisiittaa? Kuinka paljon kerjääminen kytkeytyy rikollisuuteen kuten esim. ihmiskauppaan?

Seminaarissa annettiin ohjeeksi ”älä anna rahaa kerjäläiselle”.

Omat arvomme ja suhtautumisemme ihmiseen vaikuttavat kerjäämiseen. Kuka meille kertoo minkä arvojen pohjalta ponnistetaan, ihmisarvojenko? Miten kerjäämiseen pitää suhtautua? Oikea suhtautuminen on riippuvaista siitä mikä kerjäämisen taustalla on? Autanko kanssaihmistäni lievittämään hänen henkilökohtaista hätäänsä, vai tuenko ei toivotun ilmiön vahvistumista, antaessani roposen kerjäläiselle? Seminaarissa pohdittiin näitä asioita monesta näkökulmasta ja lopputuloksena syntyi selkeä ohje ”älä anna rahaa kerjäläiselle” sillä se vain lisää ilmiön mukanaan tuomaa rikollista käyttäytymistä ja tukee uusia kerjäläisiä tulemaan kaduillemme kerjäämään.

Kerjäläisistä turvapaikan hakijoihin

Omissa ajatuksissani seminaari aktivoi mietteeni myös maahanmuuton yleiseen tilanteeseen Suomessa tällä hetkellä. Maahamme on tulossa ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Uusia vastaanottokeskuksia perustetaan arviolta jopa 50. Niihin jokaiseen tarvitaan noin 25 ammattitaitoista maahanmuuttoon liittyviä asioita ymmärtävää työntekijää. Kokonaisuudessaan osaavan henkilöstön tarve on näin laskien 1250. Mistä tämä henkilöstö löydetään? Ja jos ei löydy, niin mitä siitä seuraa? Tehdäänkö työ epäpätevien voimin niin kuin taidetaan ja toivotaan parasta?

Tilanne on mielestäni huolestuttava. Monen turvapaikan hakijan tulevaisuus on suurelta osin osaavien työntekijöiden varassa – toisaalta olemme pakon edessä. Turvapaikanhakijat tulevat ja heidät on otettava asiallisesti vastaan.

Mistä löydämme kaiken tarvittavan resurssin yleensä ulkomaalaistyöhön, voidaksemme tehdä sitä maahamme pyrkivien ja tulevien ihmisarvoa kunnioittaen?