Näin Joulun alla
me Raha-automaattiyhdistyksen avustuksista riippuvaiset toimijat odottelemme
kiltisti. Pian meille selviää, mitä voimme seuraavana vuonna tehdä. Sama
tilanne on monella valtiolta saatavien toiminta-avustusten suhteen. Jotenkin
tuntuu aivan käsittämättömältä, ettei aikataulutus näin merkittävässä asiassa
voi olla toimijoita kunnioittavampi. Eikö vuosikelloa toiminta-avustusten
osalta voida muuttaa niin, että avustusten haku olisi jo keväällä ja päätökset saataisiin
alkusyksystä. Tällöin vuosisuunnitelman ja voimavarojen sopeuttamiseen jäisi
aikaa. Pienen ihmisen mielessä kysymys on tahdosta ja uskalluksesta tehdä uusia
ratkaisuja.
Todennäköisesti
ratkaisu ei todellakaan ole niin helppo kuin miten sen esitin. Silti jo lähes
kaksikymmentä vuotta joulun alla tuloksia odotelleena, alan vähän väsyä tähän.
Tosin väsymys kaikkoaa aina heti kun tulos saadaan. Jos tulos on pettymys,
alkaa mielessä heti pyöriä ajatukset ”miten tästä selvitään ”ja joulun aikana
ajatukset jalostuvat selkäytimessä töihin paluuta odotellen. Jos tulos on
odotusten mukainen tai jopa ylittää ne, on joulunviettoon hyvä lähteä ja jättää
suunnitelman tarkennukset seuraavan vuoden alkuun.
Kuluvana vuonna
RIKUlla on odotettavaa tavallista enemmän. Raylla on edellisvuosia enemmän
jaettavaa, joka on RIKUnkin suunnitelmassa huomioitu. Vuosien varrella kasautunutta
tarvetta yritetään purkaa. Toki on tiedossa, että muutkin ovat tämän
huomioineet, joten on tässä odottamista.
Valtiovaltakin on ilmaissut ymmärryksensä RIKUn tarpeille. Se tuntuu
todella rohkaisevalta erityisesti näinä talouden epävarmoina aikoina. Kun en
vielä tiedä tulosta, voin hyvin kylpeä optimismissa. Olisiko todella niin, että
vihdoin työmme arvostus ja tarve näkyisi myös lisääntyvinä voimavaroina?
Rikoksen uhrilla
on oikeus tukipalveluihin, niin sanotaan uudessa ns. uhridirektiivissä ja
siihen huutoon me RIKUssa vastaamme parhaan kykymme mukaan. Me emme silti pysty
tämän lain kirjainta täyttämään, ellei meille taata riittäviä taloudellisia
voimavaroja. Lienee niin, että direktiivissä uhrille määritellyt oikeudet olisi
aiheellista saada kansalliseen lakiimme. Lakisääteisinä tukipalvelujen
rahoitusvastuu olisi valtiolla.
Näillä
rahanhajuisilla mietteillä toivotan kaikille lukijoilleni oikein Hyvää
Joulunaikaa ja kaikkea hyvää myös tulevalle vuodelle 2013.
Petra Kjällman
kun joutuu poliisiväkivallan uhriksi, ei ole köyhällä vanhalla ihmisellä turvaa. Raiskaajille joutuu maksamaan rahaa, kun kolme poliisia valehtelee. KO: tuomari naureskelee latoessaan tuomiota. Kuvittelin suomea oikeusvaltioksi. Niinpä niin, oikeusasteet ovat itsenäisiä, en vaan koskaan olisi osannut kuvitella, että suomalaisessa oikeuskäytännössä voidaan ottaa käytäntöön Sovjet-30 lainsäädäntö ja kun ei oikein osaa venäjää, ei kovin hyvin pysty puolustautumaan. Taas meni uskoni Terhi Anttila oli tuomarina päättäessään, että kakkaleikit ovat asia, kun poliisit sen niin haluavat, parasta mitä suomalaisessa oikeustapahtumassa voi olla. Vaan tässä uhrin asemassa harmittaa, kun ei rumempaakaan ilmaisua kehtaa käyttää. nykynyky suomessa onnistuu, että raiskaajille on maksettava rahaa. Itse olen maksanut totaalisti yli 20000 euroa totaalisesta nöyryyttämisestä. Ns oikeusvaltio on mieltä, että näin pitääkin tapahtua. Poliisilla on oikeus asettaa siittimensä sairaskohtauksessa olevan ihmisen peräaukkoon ja vielä oikeus saada siitä rahallista korvausta. Itseni osalta tämä tuntui tavattoman suurelta häväisyltä. Voi olla että on suomi oikeusvaltio, olisi lysti nähdä se
VastaaPoista