Olenhan väärässä, olenhan

Rikosuhripäivystyksen työntekijät kokoontuivat työnsä äärellä. Aiheena oli tällä kertaa ulkomaalaistaustaisten asema Suomessa heidän jouduttuaan täällä rikoksen uhriksi. Aika ikävä yhdistelmä sellaisenaankin, meinaan olla vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa, kuka mistäkin syystä ja sitten joutua rikoksen uhriksi. Ennen varsinaisen kokouksen alkua keskustelu polveili vapaasti työntekijöiden vaihtaessa kokemuksiaan. Keskusteluun osallistuneet olivat juuri tulleet yhteen eri puolilta suomea.

Ulkomaalaistaustaisten ongelmat nostavat päätään Suomessa

– aivan uskomatonta – Afrikkalainen maahanmuuttajamies odottaa ystäväänsä arkiaamuna kadunkulmassa klo 07.00 aamulla. Henkilöauto on ajaa ohi, mutta pysähtyykin kohdalla. Autosta purkautuu neljä suomalaista miestä, jotka hakkaavat pahaa aavistamattoman kyytiään odottaneen. Hakkaajat ehtivät poistua paikalta ennen poliisin tuloa, jonka on hälyttänyt joku nainen nähtyään tapauksen vastapäisen kerrostalon ikkunasta.
– meilläpäin ulkomaalaistaustaiset asukkaat eivät voi jättää autoaan asuintalonsa läheisyyteen, ettei autoa tärvellä. Suomalaisten autot saavat olla rauhassa.
– Viranomainen tapasi pahoinpidellyn ulkomaalaistaustaisen naisen. Paikalla oli sekä naisen asianajaja että tulkki. Viranomainen kyseli asioista asianajajalta, joka vastasi naisen puolesta, kysymättä asiakkaansa mielipidettä, vaikka tulkki oli paikalla
- Viranomainen ei järjestänyt ulkomaalaistaustaiselle asiakkaalleen tulkkia perustellen sitä sillä, että asiakas oli saanut suomen kansalaisuuden ja se edellyttää suomen kielen kielikokeesta selviytymistä. Näin siitä huolimatta, että viranomaisen pakeille johtanut tapahtumaketju oli johtunut nimenomaan naapurin kanssa tulleesta kieliongelmasta ja väärin ymmärryksestä.

Keskustelu jatkui vielä jonkin aikaa vapaasti ennen kokouksen alkua, esimerkkejä epätoivoisista tilanteista jaettiin ja niitä riitti. Yhteinen käsitys ja huoli näytti olevan, että rasismi nostaa päätään.

Poliisin tilastot näyttävät rasistisista tai rasistisia piirteitä ilmentävistä rikoksista vain pienen osan. Jostain syystä rasistiset piirteet eivät tilastoihin kirjaudu läheskään aina, vaikka niistä olisi ilmeisiä viitteitä. Enemmän ne kirjautuvat pahoinpitelyinä tai vahingontekoina. Miksi on näin, onko kirjaamisjärjestelmässä epäselvyyksiä, vai onko asenteissa korjattavaa? On tärkeää, että ilmiöt kirjautuvat edes suunnilleen totuudenmukaisesti. Jos tilastot ovat ilmeisen vinoutuneita, ei niillä enää ole sitä käyttöarvoa, mitä niiltä odotetaan.

Olenhan väärässä, olenhan. Eihän Suomessa rasismi nosta päätään, eihän. Jos kuitenkin on niin, että se nostaa päätään, niin eiköhän ryhdytä yhteistuumin painamaan sitä nostetta alas. Meillä on suuri vaara siinä, että jos nyt ns. taloudellisen taantuman pelossa annamme vallan omille pienen ihmisen fantasioillemme, niin voimme erehtyä luulemaan, että ulkomaalaistaustaiset olisivat meille Suomalaisille uhka. Yhtä hyvin voimme nähdä heidät rikkautena.