Tähän saakka asia
on suhteellisen selkeä. Mutta tekstissä on myös lause, joka saa monet
avunetsijät ymmälle: tekstissä kerrotaan, että oikeusapua tarjoavat
oikeudenkäyntiasioissa julkiset oikeusavustajat, asianajajat ja muut
lakimiehet. Apua tarvitseva kansalainen jää ihmettelemään, mitä eroa heillä on
keskenään. Onko palvelun laadussa, palvelun tarjoajan osaamisessa tai palvelun
hinnassa eroa? Oikeusprosessi
esitutkintoineen, syyteharkintoineen, haasteineen ja käräjöinteineen on monille
vieras tai suorastaan tuntematon. Silloin on vaikea ymmärtää, millaista apua
tarvitsee, jotta oma oikeusturva toteutuisi mahdollisimman hyvin.
Moni rikoksen
uhriksi joutunut, on järkyttynyt eikä välttämättä kykene ajoissa itse ottamaan
selvää asioista. Erityisesti vakavan väkivallan kohteeksi joutuneet tai monet pitkään
lähisuhdeväkivaltaa kokeneet ovat usein sellaisessa tilassa, etteivät itse
kykene itseään auttamaan eivätkä etsimään tarvitsemaansa juridista apua. Ensimmäinen
luonteva paikka alkaa selvitystyö olisi ottaa yhteyttä paikalliseen
oikeusaputoimistoon. Oikeusaputoimistojen ruuhkat ovat niin suuria, että edes
selkeissä oikeusaputoimistolle kuuluvissa tapauksissa, asianomistajat eivät
aina saa aikaa edes ensimmäistä neuvontatapaamista varten. Sen sijaan heitä
kehotetaan etsimään avustaja jostakin yksityisestä toimistosta. Miten asiaansa hoitaa epätietoinen kansalainen, joka saa oikeusaputoimistosta vastauksen, että ruuhkasta johtuen hänelle ei voida antaa tapaamisaikaa. Oikeudenkäynnissä ei ole maallikon helppoa selviytyä ilman asiantuntevaa apua, vallankaan jos vastapuoli on hyvin valmistautunut puolustusasianajajan avustuksella? Pahimmassa tapauksessa mm. korvausvaatimukset jäävät tekemättä ja oikeudenkäynti aiheuttaa asianomistajalle lisää ahdistusta ja tunteen täydellisestä oikeusturvan puutteesta.
Lehdistä ja
internetistä löytyy joukko erilaisia juridiikan ammattilaisia tarjoamassa
palveluitaan. Vastassa ovat samat kysymykset.
Kuka osaa, mitä palvelua saa, miten ja millä hinnalla? Tamperelaisessa
Aamulehdessä oli 22.11.2012 suuri otsikko ”Hämäräjuristit häädetään lupapakolla
ja valvonnalla”. Lehteä lukevalle jäi luultavasti verkkokalvoilleen voimakas
kuva sanasta ”hämäräjuristit”. Se ei ole rohkaiseva ajatus hädässään
oikeudellista apua etsivälle. Juristiasioista oli Aamulehdessä juttua myös
10.11.2012 otsikolla ”Köyhän asia ei kiinnosta nuorta asianajajaa”. Jutussa
kerrottiin, miten Suomen asianajajakunta keskittyy yhä enemmän hoitamaan
liikejuridiikkaa, koska siitä maksetaan enemmän kuin yksityishenkilöiden
toimeksiannoista. Suomen asianajajaliiton puheenjohtaja Mika Ilveskero vakuutti
jutussa yksityisten ihmisten vielä nykyään saavan asianajopalveluita, mutta
totesi sen tulevaisuudessa mahdollisesti olevan toisin, koska nuoret
harjoittavat liikejuridiikkaa ja yksityisten ihmisten asioitavat hoitavat
asianajajat ovat keski-iältään huomattavasti vanhempia.
Kehitys huolestuttaa päivätyötään rikoksen
uhrien kanssa tekevää. Oikeusministeriön verkkosivuilla oikeusapua koskevassa
tekstissä todetaan, että yhteiskunnan monimutkaistuessa kansalaisella on yhä
enemmän oikeudellisia ongelmia, joissa asiantunteva apu on tarpeen. Tämä on
yksi niitä asioita, joista toivoisi yhteiskunnassamme huolehdittavan huolimatta
budjettisäästöjen tarpeesta. Rikosten uhrit, jotka saavat tarvitsemaansa apua –
sekä juridista että muuta tukea – toipuvat kokemuksestaan paremmin ja nopeammin
kuin ne, jotka tuntevat tulevansa jätetyiksi oman onnensa nojaan, mikä
kuntoutumisen sijaan lisää syrjäytymisvaaraa. Euroopan unionissa hyväksyttiin
syksyllä direktiivi rikosten uhreille tarvittavista palveluista. Direktiivissä
määritellään erilaisia palveluita laajemminkin, mutta arjen työssä tärkeänä
näyttäytyy juridisten neuvojen ja palvelujen saaminen matalla kynnyksellä, se
tarkoittaa oikeusapua, johon kaikilla kansalaisilla on lain mukaan oikeus.
Katariina
Westman, RIKUn aluejohtaja, Sisä-Suomi
