Nuoriin kohdistuva seksuaalinen väkivalta

 Seksuaalinen väkivalta määritellään yhdeksi traumaattisimmista kokemuksista, jonka kohteeksi nuori voi joutua. Toisin kun yleisesti oletetaan, nuorten kohdalla tekijä on usein lähipiiristä. Tutun ja aiemmin nuorelle turvallisen henkilön tekemä seksuaalinen väkivalta aiheuttaa hämmennystä, kykenemättömyyttä toimia ja puolustautua. Lisäksi on tavallista, että nuori häpeää ja syyllistää itseään tapahtuneesta. Moni seksuaalista väkivaltaa kokenut nuori vaikenee väkivallasta ja vain murto-osa tekee poliisille rikosilmoituksen. Tämä on yleistä myös aikuisten kohdalla.

Rikosuhripäivystyksen nuorten hankkeen verkkokyselyssä nuorilta kysyttiin seksuaalisesta väkivallasta. Kyselyyn vastasi 437 nuorta, joista yli sata kertoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa. Nuorista noin 70 ei osannut sanoa, oliko kokenut seksuaalista väkivaltaa vai ei. Moni nuorista ei ollut kertonut kokemastaan kenellekään.

”olen vähän hämmentynyt tässä vuoden aikana oppimistani asioista. en oikeesti tiennyt että niin moni kaveri on kokenut seksuaalista väkivaltaa, jopa raiskattu. tyttöjen ahdistelutilastot taas on ihan tuttua kauraa” – Nuori x / IRC-Galleria -

Seksuaaliseen väkivaltaan liittyy vaikenemisen kulttuuri. Vaikenemista vahvistaa usein pelko seurauksista. Nuori voi pelätä mitä perhe, vanhemmat ja erityisesti oma äiti ajattelee tapahtuneesta. Nuori saattaa ajatella, ettei häntä uskota tai että kertomisen jälkeen hän ei saa enää asua kotona. Oikean tiedon puuttuessa lastensuojeluilmoitus voi yhdistyä mielikuviin mahdollisesta lastensuojelulaitokseen sijoittamisesta. Seksuaalisen väkivallan tekijän ollessa aikuinen, nuoren luottamus aikuisia kohtaan haavoittuu. Ei ole mikään ihme, että seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutunut nuori sulkee tiukasti suunsa ja kantaa kipeän ja raskaan salaisuutensa yksin.

”Se, että voisi luottaa siihen, ettei asiasta nouse omaa elämää rajoittavaa paskamyrskyä…” - Nuori z/ Demi -

Tutkimuksen mukaan nuorten kokemukset seksuaalisen väkivallan paljastumisesta viranomaisille vaihtelevat helpotuksen tunteesta voimakkaaseen kieltämiseen, ahdistukseen ja epätoivoon. Eri reagointitavat riippuvat seksuaalisen väkivallan luonteesta, kestosta ja tekijän suhteesta nuoreen. Alaikäiseen kohdistuneissa seksuaalirikoksissa asian ilmituleminen käynnistää rikosprosessin lisäksi lastensuojelullisia ja mahdollisesti terveydenhoidollisia prosesseja. Pitkäkestoinen, pahimmillaan vuosia kestävä rikosprosessi, ei ole nuoren edun mukaista. Nuorten kohdalla rikosprosessin toivoisi menevän nopeammin.

Rikosprosessin pitkittyminen voi pahimmillaan heikentää nuoren elämänhallinnan tunnetta ja hidastaa toipumista. Nuoren rikoksen uhrin heikko asema on huomioitu poliittisella tasolla ja oikeusministeri Anna-Maija Henriksson on asettanut työryhmän selvittämään nuoren rikoksen uhrin asemaan liittyviä epäkohtia. Erityisesti 15–17-vuotiaan nuoren ja rikoksen tekijän kohtaamiseen oikeudessa yritetään saada muutosta.
”…jotenkin tuntuu että näistä asioista puhutaan aivan liian vähän/ohitetaan kokonaan…” - Nuori c /IRC- Galleria-
Varhain aloitettu ikätasoinen turvataitojen harjoittelu ja seksuaalikasvatus sekä avoin keskustelu seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ovat keinoja ehkäistä seksuaalista väkivaltaa. Nuoret tarvitsevat selkeitä ohjeistuksia ja erityisesti yhdessä tehtäviä harjoitteita, miten toimia seksuaalisesti hämmentävissä tilanteissa ja miten puolustaa itseään. Ohjeistuksia tulee antaa niin reaali- kuin virtuaalimaailmaa ajatellen. Oikean tiedon turvin nuoren on helpompi toimia tilanteessa, jossa hänen henkilökohtaisia rajoja ylitetään.

Rikosuhripäivystys tekee paljon viranomaisyhteistyötä, jotta rikoksen uhrit saisivat tietoa palveluista ja ohjautuisivat paremmin avun ja tuen piiriin. Tavoitteena on, että esimerkiksi rikosilmoituksen tehnyt seksuaalirikoksen uhri tulee paremmin autetuksi ja hoitoon ohjatuksi. Valitettavan usein uhrin oikeudet toteutuvat vain osittain. Asiasta on tehty kirjallinen kysymys eduskunnan puhemiehelle ”Rikoksen uhrien tukipalvelut ja oikeudet ” (313/2013 vp)

Seksuaalirikoksen uhreja tulee aina kohdella erityisellä herkkyydellä. Jokaisella rikoksen uhrilla on oikeus tulla asianmukaisesti ja lempeästi kohdelluksi sekä ohjatuksi.
Lisää tietoa rikoksen uhreja kohtaaville aikuisille www.riku.fi/nuoret

Nina Vaaranen-Valkonen, projektisuunnittelija

RIKUn kansanivälisen rikosuhriviikon (viikko 8) teema on lähisuhdeväkivalta

Riitelyä tai väkivaltaa nuoren kotona – miten turvaan itseni?

 

Välien selvittely, joka voi äityä myös riitelyksi, on kaikissa ihmissuhteissa jossain määrin luonnollista. Milloin riitely on väkivaltaa, siitä ollaan varmasti montaa mieltä. Silti kenenkään ei pitäisi joutua elämään väkivallan tai sen uhan alla. Lapset ja nuoret ovat aikuisia heikoimmassa asemassa joutuessaan väkivallan uhreiksi tai todistajiksi. Rikoksella loukattu lapsi tai nuori ei aina edes ymmärrä joutuneensa rikoksen uhriksi tai tarvitsevansa apua. Lisäksi alaikäiset eivät useinkaan tiedä oikeuksistaan eivätkä osaa hakea apua. Väkivaltaisissa ympäristöissä eläneet lapset eivät välttämättä kykene erottamaan väkivaltaa normaalista riidasta. Näin ollen rikosnimikkeen täyttävä perhe- tai seurusteluväkivalta hyväksytään osaksi normaalia elämää ja väkivalta ikään kuin arkipäiväistyy. Tutkijoiden mukaan suurin osa lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta väkivallasta jää edelleen piiloon. Tulosten mukaan harvempi kuin joka kymmenes lapsiin tai nuoriin kohdistuva väkivaltarikosepäily tulee viranomaisten tietoon. Näin ollen iso osa lapsiin ja nuoriin kohdistuvista rikoksista jää selvittämättä. 

Rikosuhripäivystyksellä (RIKU) on 1.2.2013 alkaen Galtsussa (Irc-Galleria) kysely nuorille vanhempien riitelystä. Kyselyyn on 20.2 mennessä vastannut 468 henkilöä. Vastausten perusteella vanhemmat riitelevät eniten keskinäisistä väleistään ja toiseksi eniten raha-asioista.  Vastaajista lähes 40%  ilmaisi riitelyn sisältävän pilkkaamista, haukkumista, lyömistä, tavaroiden heittelyä ja potkimista. Vanhempien riidellessä nuori pakenee useimmiten omaan huoneeseensa kuuntelemaan musiikkia. Yli puolet vastaajista totesi, että riidan jälkeen asia vaan unohdetaan, eikä siitä enää puhuta. Myös mykkäkoulu riidan jälkeen oli tuttua monelle. 20% vastasi, että riita ei lopu koskaan.  Yli 40% vastaajista vanhempien riitely tuntui pahalta tai tosi pahalta. 

Niin fyysisen kuin henkisen väkivallan uhan alla eläminen on raskasta ja se jättää jälkensä. Raskauden tunnetta lisää keinottomuus asian korjaamiseksi ja se, että väkivallan osapuolet ovat itselle tärkeitä ihmisiä. Mitä voi tehdä, jos väkivalta aiheuttaa pelkoa, turvattomuuden tunnetta ja tarvetta suojautua? 

Kun väkivaltaa tai sen uhkaa on ollut toistuvasti, on hyvä miettiä onko väkivaltatilanteita edeltänyt samankaltaisia asioita. Suunnitelman noudattaminen mahdollisen väkivaltatilanteen varalta, voi ehkäistä tilannetta kärjistymästä. On hyvä opetella tiedostamaan niitä merkkejä, josta voi aistia tilanteen alkavan kärjistyä. Näitä merkkejä voi olla monenlaisia, mm. hengityksen tihentyminen, sormien puristuminen nyrkkiin, tietyt ilmeet tai eleet, äänenkäytön muuttuminen jne. Väkivaltaan viittaavien merkkien ilmetessä, on tärkeää poistua välittömästi asunnosta. Ei pidä jäädä odottamaan miten tilanne etenee.

Poistumista varten on hyvä miettiä valmiiksi selitys, minkä turvin voi mennä ulos. Selitys voi olla vaikka roskien ulos vieminen koiran ulkoiluttaminen tai kaupassa käyminen. Asunnosta poistuminen ulko-ovesta ei selityksen turvinkaan ole aina mahdollista. Silloin on hyvä olla valmiiksi mielessä turvallisin ja nopein muu pakoreitti. Löytyykö asunnosta mahdollisesti sellaista ovea tai ikkunaa, jonka kautta voi poistua. Asunnossa tulee välttää pakenemista esim. keittiöön, josta löytyy helposti teräaseita. Etukäteen tehtyyn suunnitelmaan tulee liittää suunnitelma siitä, miten saa nopeasti mukaansa välttämättömimmät tavarat, lompakko, puhelin jne. ja miten hälyttää apua kotiin, jos siellä jatkuu väkivallan uhka tai väkivalta. Varautumiskassin voi esimerkiksi viedä kaverin luo säilöön.  Hätänumero 112 on aina käytettävissä.

Väkivalta ei yleensä lopu itsestään. Siksi väkivallasta tulee kertoa luotettavalle henkilölle, mieluiten aikuiselle. Tällainen henkilö voi olla esimerkiksi sukulainen, ystävä, kummitäti tai -setä, terveydenhoitaja, kuraattori tai opettaja. Väkivaltaan voi ajan myötä turtua ja sen keskellä elämiseen voi alkaa tottua. Tulee kuitenkin muistaa, että väkivalta ei missään muodossa ole sallittua eikä sen tule kuulua kenenkään elämään.

Vaikeista asioista voi ja kannattaa keskustella. RIKUn nuorten sivuilla on arkisin, työntekijöiden läsnä ollessa, avoinna chat, jonka kautta voit keskustella aiheesta nimettömänä.  RIKUn IRC-Gallerian yhteisön kahdenkeskinen chat on avoinna torstaisin klo 14.30-17.30. Lisää materiaalia lähisuhdeväkivallasta löydät RIKUn sivuilta: www.riku.fi ja www.riku.fi/nuoret

Petra Kjällman

Toiminnanjohtaja
Rikosuhripäivystys

OIKEUS OIKEUSAPUUN

 

Oikeusministeriön verkkosivuilla kerrotaan, että kansalainen voi saada itselleen oikeudellisen asian hoitamista varten avustajan kokonaan tai osittain valtion varoilla. Oikeusavun todetaan kattavan kaikki oikeudelliset asiat. Samassa tekstissä kerrotaan myös, että vakavien väkivaltarikosten ja seksuaalirikosten uhri voi tuloistaan riippumatta saada valtion varoin kustannettavan oikeudenkäyntiavustajan.

Tähän saakka asia on suhteellisen selkeä. Mutta tekstissä on myös lause, joka saa monet avunetsijät ymmälle: tekstissä kerrotaan, että oikeusapua tarjoavat oikeudenkäyntiasioissa julkiset oikeusavustajat, asianajajat ja muut lakimiehet. Apua tarvitseva kansalainen jää ihmettelemään, mitä eroa heillä on keskenään. Onko palvelun laadussa, palvelun tarjoajan osaamisessa tai palvelun hinnassa eroa?  Oikeusprosessi esitutkintoineen, syyteharkintoineen, haasteineen ja käräjöinteineen on monille vieras tai suorastaan tuntematon. Silloin on vaikea ymmärtää, millaista apua tarvitsee, jotta oma oikeusturva toteutuisi mahdollisimman hyvin.

Moni rikoksen uhriksi joutunut, on järkyttynyt eikä välttämättä kykene ajoissa itse ottamaan selvää asioista. Erityisesti vakavan väkivallan kohteeksi joutuneet tai monet pitkään lähisuhdeväkivaltaa kokeneet ovat usein sellaisessa tilassa, etteivät itse kykene itseään auttamaan eivätkä etsimään tarvitsemaansa juridista apua. Ensimmäinen luonteva paikka alkaa selvitystyö olisi ottaa yhteyttä paikalliseen oikeusaputoimistoon. Oikeusaputoimistojen ruuhkat ovat niin suuria, että edes selkeissä oikeusaputoimistolle kuuluvissa tapauksissa, asianomistajat eivät aina saa aikaa edes ensimmäistä neuvontatapaamista varten. Sen sijaan heitä kehotetaan etsimään avustaja jostakin yksityisestä toimistosta.
Miten asiaansa hoitaa epätietoinen kansalainen, joka saa oikeusaputoimistosta vastauksen, että ruuhkasta johtuen hänelle ei voida antaa tapaamisaikaa. Oikeudenkäynnissä ei ole maallikon helppoa selviytyä ilman asiantuntevaa apua, vallankaan jos vastapuoli on hyvin valmistautunut puolustusasianajajan avustuksella? Pahimmassa tapauksessa mm. korvausvaatimukset jäävät tekemättä ja oikeudenkäynti aiheuttaa asianomistajalle lisää ahdistusta ja tunteen täydellisestä oikeusturvan puutteesta.

Lehdistä ja internetistä löytyy joukko erilaisia juridiikan ammattilaisia tarjoamassa palveluitaan. Vastassa ovat samat kysymykset.  Kuka osaa, mitä palvelua saa, miten ja millä hinnalla? Tamperelaisessa Aamulehdessä oli 22.11.2012 suuri otsikko ”Hämäräjuristit häädetään lupapakolla ja valvonnalla”. Lehteä lukevalle jäi luultavasti verkkokalvoilleen voimakas kuva sanasta ”hämäräjuristit”. Se ei ole rohkaiseva ajatus hädässään oikeudellista apua etsivälle. Juristiasioista oli Aamulehdessä juttua myös 10.11.2012 otsikolla ”Köyhän asia ei kiinnosta nuorta asianajajaa”. Jutussa kerrottiin, miten Suomen asianajajakunta keskittyy yhä enemmän hoitamaan liikejuridiikkaa, koska siitä maksetaan enemmän kuin yksityishenkilöiden toimeksiannoista. Suomen asianajajaliiton puheenjohtaja Mika Ilveskero vakuutti jutussa yksityisten ihmisten vielä nykyään saavan asianajopalveluita, mutta totesi sen tulevaisuudessa mahdollisesti olevan toisin, koska nuoret harjoittavat liikejuridiikkaa ja yksityisten ihmisten asioitavat hoitavat asianajajat ovat keski-iältään huomattavasti vanhempia.

Kehitys huolestuttaa päivätyötään rikoksen uhrien kanssa tekevää. Oikeusministeriön verkkosivuilla oikeusapua koskevassa tekstissä todetaan, että yhteiskunnan monimutkaistuessa kansalaisella on yhä enemmän oikeudellisia ongelmia, joissa asiantunteva apu on tarpeen. Tämä on yksi niitä asioita, joista toivoisi yhteiskunnassamme huolehdittavan huolimatta budjettisäästöjen tarpeesta. Rikosten uhrit, jotka saavat tarvitsemaansa apua – sekä juridista että muuta tukea – toipuvat kokemuksestaan paremmin ja nopeammin kuin ne, jotka tuntevat tulevansa jätetyiksi oman onnensa nojaan, mikä kuntoutumisen sijaan lisää syrjäytymisvaaraa. Euroopan unionissa hyväksyttiin syksyllä direktiivi rikosten uhreille tarvittavista palveluista. Direktiivissä määritellään erilaisia palveluita laajemminkin, mutta arjen työssä tärkeänä näyttäytyy juridisten neuvojen ja palvelujen saaminen matalla kynnyksellä, se tarkoittaa oikeusapua, johon kaikilla kansalaisilla on lain mukaan oikeus.

Katariina Westman, RIKUn aluejohtaja, Sisä-Suomi