tiistai 18. joulukuuta 2012

Rahanhajuista odotusta rikosuhrityössä


 

Näin Joulun alla me Raha-automaattiyhdistyksen avustuksista riippuvaiset toimijat odottelemme kiltisti. Pian meille selviää, mitä voimme seuraavana vuonna tehdä. Sama tilanne on monella valtiolta saatavien toiminta-avustusten suhteen. Jotenkin tuntuu aivan käsittämättömältä, ettei aikataulutus näin merkittävässä asiassa voi olla toimijoita kunnioittavampi. Eikö vuosikelloa toiminta-avustusten osalta voida muuttaa niin, että avustusten haku olisi jo keväällä ja päätökset saataisiin alkusyksystä. Tällöin vuosisuunnitelman ja voimavarojen sopeuttamiseen jäisi aikaa. Pienen ihmisen mielessä kysymys on tahdosta ja uskalluksesta tehdä uusia ratkaisuja.

Todennäköisesti ratkaisu ei todellakaan ole niin helppo kuin miten sen esitin. Silti jo lähes kaksikymmentä vuotta joulun alla tuloksia odotelleena, alan vähän väsyä tähän. Tosin väsymys kaikkoaa aina heti kun tulos saadaan. Jos tulos on pettymys, alkaa mielessä heti pyöriä ajatukset ”miten tästä selvitään ”ja joulun aikana ajatukset jalostuvat selkäytimessä töihin paluuta odotellen. Jos tulos on odotusten mukainen tai jopa ylittää ne, on joulunviettoon hyvä lähteä ja jättää suunnitelman tarkennukset seuraavan vuoden alkuun.

Kuluvana vuonna RIKUlla on odotettavaa tavallista enemmän. Raylla on edellisvuosia enemmän jaettavaa, joka on RIKUnkin suunnitelmassa huomioitu. Vuosien varrella kasautunutta tarvetta yritetään purkaa. Toki on tiedossa, että muutkin ovat tämän huomioineet, joten on tässä odottamista.  Valtiovaltakin on ilmaissut ymmärryksensä RIKUn tarpeille. Se tuntuu todella rohkaisevalta erityisesti näinä talouden epävarmoina aikoina. Kun en vielä tiedä tulosta, voin hyvin kylpeä optimismissa. Olisiko todella niin, että vihdoin työmme arvostus ja tarve näkyisi myös lisääntyvinä voimavaroina?

Rikoksen uhrilla on oikeus tukipalveluihin, niin sanotaan uudessa ns. uhridirektiivissä ja siihen huutoon me RIKUssa vastaamme parhaan kykymme mukaan. Me emme silti pysty tämän lain kirjainta täyttämään, ellei meille taata riittäviä taloudellisia voimavaroja. Lienee niin, että direktiivissä uhrille määritellyt oikeudet olisi aiheellista saada kansalliseen lakiimme. Lakisääteisinä tukipalvelujen rahoitusvastuu olisi valtiolla.

Näillä rahanhajuisilla mietteillä toivotan kaikille lukijoilleni oikein Hyvää Joulunaikaa ja kaikkea hyvää myös tulevalle vuodelle 2013.

Petra Kjällman