Rikosasian todistajan asema paranee?

 

HS 10.11, kertoi työryhmämietinnöstä todistajien suojelemiseksi. Hyvä, että todistajien suojelusta vihdoin saadaan päätöksiä, on niitä odotettukin. Kaikki suunnitelmat todistajan suojelemiseksi uhkatilanteelta kuten anonyymi todistelu ovat tarpeen. Kirjoitus tosin antaa ymmärtää, että tällaista suojelua käytettäisiin vain äärimmäisissä tilanteissa vaikka samalla todetaan todistajien uhkailun lisääntyneen. Siinä todetaan myös, että todistaminen on kansalaisvelvollisuus johon on vaikea pakottaa, jos turvallisuutta ei taata. Meillä on siis kansalaisvelvollisuutemme, mutta onko meillä myös kansalaisoikeutemme. Eikö kansalaisoikeuden pitäisi olla todistajan turvallisuuden varmistaminen aina, myös silloin kun se on subjektiivinen kokemus.

Uskallan väittää, että tälläkin hetkellä lukuisat rikosasian todistajat kokevat turvattomuutta ja saavat uhkauksia, joihin viranomaiset eivät millään toimenpiteillä vastaa. Siksikö, että suojelutoimenpiteille on määritelty niin raskaat perusteet. Rikosuhripäivystyksessä saadun kokemuksen perusteella poliisin toimenpiteet todistajan kokemaan uhkaan, ovat yleensä lähinnä suullista rauhoittelua. Sitä perustellaan sillä, että vaaran realisoitumiseen on tilastollisesti yleensä pieni riski.

Todistajan suojelua ja sen tarvetta käsiteltäessä pitäisi käsitellä myös todistajan tukea. Todistajan tukeminen ja suojelu ovat eri asia kuin suojelu, mutta ne menevät joissain määrin limittäin. Suojelun tarpeessa on myös tuen tarvetta ja joskus turvattomuuden tunnetta voidaan helpottaa tuella. Meillä tulisi olla valtakunnalliset todistajansuojelu- ja tukiohjelmat, joiden mukaisesti tarvittavia suojelu- ja tukitoimenpiteitä olisi tarjolla kaikille uhkaa tai tuen tarvetta kokeville rikosasian todistajille, yksilöllisen tarpeen mukaisesti.

Todistajia pitäisi kohdella VIP-henkilöinä (Very Important Persons). Kun yleisesti tiedettäisiin todistajista pidettävän hyvää huolta, kun heidän arvonsa rikosten selvittämisessä ja ennaltaehkäisyssä tunnustettaisiin ja tunnistettaisiin, ilmoittautuisivat todistajat ajan myötä poliisille nykyistä useammin. Todistajista huolen pitäminen maksaisi itsensä takaisin selvitettyinä rikoksina ja rikosten vähenemisenä. Rikosuhripäivystys tarjoaa tukea rikosasian todistajille, mutta sen voimavarat eivät riitä siihen riittävässä laajuudessa. Lopputulos on, että todistajia suojellaan äärimmäisissä tilanteissa ja tuetaan, jos todistaja sattuu löytämään RIKUn palvelut.

 

Petra Kjällman

Rikosuhripäivystys