TYÖVAKIVALTA - yleistä ja kuitenkin niin piilossa

Jokaisen ihmisen toive ja oikeus on saada tehdä töitä rauhassa ja ilman väkivaltaa tai sen uhkaa. Väkivallasta keskustellaan lisääntyvässä määrin monilla työpaikoilla – hyvä niin, sillä väkivallan uhka vaikuttaa työssä viihtymiseen ja työsuoritukseen. Uhkaavan tai riehuvan asiakkaan kohtaaminen asettaa työntekijän kestävyyden koetukselle ja vaikuttaa häneen lyhyellä ja pitemmällä aikavälillä. Suomen työväkivaltaluvut ovat valitettavasti kansainvälisten tilastojen kärkipaikoilla. Työväkivallan määrä on noussut vuosi vuodelta. Pikku hiljaa myös työväkivallan uhrit, joilla on usein ollut epätietoisuutta oikeuksistaan, ovat löytäneet RIKUn palvelut.

Reilu vuosi sitten rikoslaki muuttui niin, että henkilöön myös työtehtävän vuoksi kohdistettu lievä pahoinpitely, on yleisen syytteen alainen rikos. Vaikka tietoa lain olemassa olosta olisi, voi epäselvyyttä olla siitä, miten toimitaan esim. rikosilmoituksen tekemisessä: kuka tekee ilmoituksen, työntekijä vai työnantajan edustaja? Jos vastuu on epäselvä, jää rikosilmoitus usein tekemättä. Käytännössä esimiehet ilmoittavat näitä hyvin harvoin, eikä heitä ole siihen ohjattu tai velvoitettu. Rikosilmoituksen tekeminen jääkin usein uhrin omaan harkintaan ja hänen tehtäväkseen. Toivottavaa olisi, että organisaatiot vahvistaisivat omaa rooliaan vastuun kantajina ja uhrin tukijoina työväkivaltaan liittyen myös rikosprosessissa. Työväkivaltatilanteissa toimenpiteisiin tulee ryhtyä viiveettä ja uhrin on tärkeää saada tietoa rikosprosessiin liittyvistä asioista. Usein työväkivallan uhri haluaisi salata oman henkilöllisyytensä, mutta tutkinnan edetessä se ei ole enää mahdollisista. Tilanne on sama, vaikka työväkivalta olisi kohdistunut työntekijän edustamaa organisaatiota, ei uhriksi joutunutta henkilöä.

Väkivallan kohteeksi joutunut tarvitsee tukea ja tietoa. On tärkeää tunnistaa ja reagoida työpaikoilla vastaan tulevaan väkivaltaan. Lakisääteinen tapaturmavakuutus korvaa työssä tapahtuneet vahingot ja väkivaltavammat. Tämä lienee selvää, sen sijaan epätietoisuutta aiheuttaa usein juristin palveluihin liittyvät kustannukset: maksaako organisaatio vai työntekijä itse? Organisaatioiden olisi hyvä laatia näistä selkeät käytännöt ja ohjeistukset, ettei epäselvyydestä aiheutuisi työntekijälle ylimääräistä hankaluutta. Tuntuisi kohtuulliselta, että organisaatio maksaisi juridiset palvelut. Pääosinhan ne saadaan kuitenkin takaisin valtion maksamina.

Sisäisen turvallisuuden ohjelma on ottanut työväkivallan yhdeksi toimenpiteeksi: ”Selvitetään keinot koko työpaikan henkilöstön suojaamiseksi toistuvilta saman tekijän aiheuttamilta rikoksilta ja häiriöiltä esim. lähestymiskiellon tyyppisellä menettelyllä”. Jäämme mielenkiinnolla ja toiveikkaina odottamaan selityksen tulosta. Tosin selvitys ei vielä korjaa mitään, sen jälkeen tarvitaan toimenpiteitä.

Asiakkaan kohdistama väkivalta työntekijää kohtaan on saatu näkyväksi ja tilastoiduksi. Väkivaltaa tapahtuu myös toisinpäin eli työntekijän asiakkaaseen kohdistamana. Tästä aiheesta löytyy toistaiseksi vain vähän tutkittua tietoa. Se kuitenkin tiedetään että lapsilla, vanhuksilla, vammaisilla ja ulkomaalaisilla on suurin riski joutua työntekijän väkivallan kohteeksi. Työpaikoilla siis tapahtuu väkivaltaa asiakkaan ja työntekijän välillä sekä toisinpäin, ja lisäksi työntekijöiden välillä. Mitä enemmän aiheeseen perehtyy, ei voi kuin ihmetellä kuinka yleistä työhön liittyvä väkivalta on – ja kuitenkin niin piilossa.

Jaana Rossinen
aluejohtaja
Rikosuhripäivystyksen
Itä-Suomen aluetoimisto