Kun joulu pelottaa

Elämme jännittäviä aikoja. Joulu lähestyy – toisten mielestä liian nopeasti, toiset eivät malta odottaa kalenterinluukkujen avaamista. Maassa pitäisi olla pian rauha, ja ihmisillä hyvä tahto. Pitäisi - mutta onko näin kaikilla?

Liian moni odottaa joulua pelon sekaisin tuntein. En tarkoita tässä pelkoa siitä, ehtiikö kaikki jouluvalmistelut tehdä, onko perunalaatikko imeltynyt tai onko joulupukki liian pelottava perheen pienimmille. Perheissä voi olla paljon isompiakin pelkoja. Sujuuko jouluaatto rauhallisesti vai syntyykö riitaa? Pysyykö juominen kohtuudessa vai sammuuko joku joulupöytään? Heiluuko nyrkki niin, että joku joutuu pakenemaan kotoa? Jos perheessä on alkoholiongelmia tai perheväkivaltaa, nämä ongelmat eivät katoa joulun ajaksi. Ne pikemminkin kärjistyvät. Joulua kuuluu viettää perheen kesken, joten joulu luo odotuksia ja paineita harmonisesta perhejoulusta. Kun todellisuus ei vastaa isoja odotuksia, pettymys voi tehdä tunnelmasta räjähdysherkän ja purkautua jopa väkivaltana. Jos kodin ilmapiiriä arkena varjostaa väkivallan uhka, ei joulurauhan julistus riitä muuttamaan juhlapyhiksi tunnelmaa. Tästä syystä turvakodit usein täyttyvät heti joulun pyhien jälkeen, vaikka ovat tyhjentyneet joulun alla.

Perheväkivalta ei ole yksityisasia

Perheväkivallasta kärsivät eniten lapset. He kärsivät siitä myös jouluna, jonka pitäisi olla lasten juhla. Mitä voisimme siis tehdä ehkäistäksemme näitä kodin seinien sisäpuolella tapahtuvia murhenäytelmiä? Paljon hyvää on saatu aikaan viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Ongelmasta on alettu puhua myös julkisuudessa. Ilmiön vakavuus on tiedostettu ja auttamismuotoja on kehitetty. Rikoslakia on muutettu useaan kertaan niin, että perheväkivalta on lainkin mukaan selkeästi kiellettyä ja rangaistavaa. Viimeksi tänä vuonna lakia on muutettu siten, että lieväkin pahoinpitely lähisuhteessa on virallisen syytteen alainen rikos. Poliisi saa siis tutkia ja syyttäjä syyttää lievissäkin perheväkivaltatapauksissa aina rikoksen tultua ilmi.

Kynnys ja miten se ylitetään

Ongelmana on edelleen, että vain pieni osa tapauksista tulee poliisin tai muiden viranomaisten tietoon. Uhrille avun hakemisen kynnys on korkea, ja erityisen vaikeaa hänelle on rikosilmoituksen teko läheisestä ihmisestä. Silloin, kun hän rohkenee asiasta jollekin kertoa, tai tilanne tulee muuten ilmi, tiedon vastaanottajalla on suuri vastuu. Pitää osata tunnistaa ongelma ja ymmärtää sen vakavuus. Pitää osata myös kohdata uhri niin, että tämä kokee tulevansa kuulluksi. Pitäisi osata tarjota jotain konkreettista apua tilanteen parantamiseksi. Perheväkivalta on niin monitahoinen ilmiö, että ammattilaisetkaan eivät voi kuvitella pystyvänsä yksin antamaan uhrille kaikkea hänen tarvitsemaansa apua. Tarvitaan auttajien parempaa yhteistyötä. Kynnyksen konsultoida Poliisia tai muita väkivaltatyön ammattilaisia pitää madaltua, eikä vaitiolovelvollisuuden taakse tulisi piiloutua. Perheväkivaltaan puuttuminen on paitsi korjaavaa niin myös ennaltaehkäisevää väkivalta- ja lastensuojelutyötä. Vain sillä voidaan katkaista sukupolvelta toiselle jatkuvia väkivallan ketjuja.

Yhteistyö on voimaa: MARAK-malli

Vakaviin perheväkivaltatapauksiin puuttumisesta auttajien yhteistyöllä on saatu lupaavia kokemuksia MARAK-mallilla, jota on kokeiltu Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen vetämässä pilottihankkeessa kolmella paikkakunnalla (Itä-Helsinki, Lahti ja Oulu). Malli on lähtöisin Englannista, jossa on sen myötä onnistuttu merkittävästi vähentämään perheväkivallan uusiutumista ja kuolemaan johtavia perheväkivaltatapauksia. Auttajille se antaa välineitä vakavassa väkivaltariskissä olevien uhrien tunnistamiseen, mutta mallin erityinen voima on sen paikallisuudessa ja yhteistyön tiivistymisessä. Kun riski väkivallan uusiutumiseen on korkea, uhrin asia käsitellään tämän suostumuksella paikallisessa MARAK-työryhmässä, jossa sovitaan mitä kukin taho tekee jatkossa uhrin suojaamiseksi. Rikosuhripäivystys on ollut aktiivisesti mukana MARAK-yhteistyössä, ja kokemus mallista on ollut hyvä niin uhrien tilanteen kuin paikallisen yhteistyönkin parantumisen näkökulmasta. Toivomme, että hanke jatkuu ensi vuonna ja leviää myös muille kuin viidelle uudelle kokeilupaikkakunnalle. Mallin hyödyntämiseen ei tarvita niinkään taloudellisia lisäresursseja kuin paikallista tahtoa yhteistyön kehittämiseen. Lisätietoja mallista löytyy http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/hanke?id=26932.

Minunkin asiani

Perheväkivaltaa, kuten muutakaan väkivaltaa, ei saada kuitenkaan vähennettyä pelkästään viranomaisten tai meidän järjestöauttajien voimin. Tarvitaan yhteistä tahtotilaa ja nollatoleranssia perheväkivallalle. Julkista keskustelua pitää ylläpitää ja jatkaa, jotta perheväkivalta ei jää uhrin yksityiseksi salaisuudeksi ja häpeäksi. Ennen kaikkea tarvitaan rohkeutta puuttua tilanteisiin, joissa näkyy pieniäkin merkkejä perheväkivallasta. Naapurina en voi ummistaa silmiäni tai korviani viereisestä asunnosta kuuluvilta tappelun ääniltä tai huudoilta. Ystävänä en voi jättää minulle uskottua asiaa vain ystäväni huoleksi, jos se liittyy perheväkivaltaan. Netin keskustelupalstoilla en voi vain ohittaa viestejä, joissa viitataan perhehelvetissä elämiseen. Velvollisuuteni on puuttua asiaan jotenkin. Voin toimia itse kuuntelemalla, kysymällä lisää ja rohkaisemalla hakemaan apua. Akuutteihin tilanteisiin voin kutsua poliisin apuun, tai auttaa ystävää pääsemään turvaan esimerkiksi turvakotiin. Voin kysyä neuvoa myös tahoilta, joissa on asiantuntemusta perheväkivallasta. Rikosuhripäivystykseen voi ottaa yhteyttä nimettömänä ja luottamuksellisesti, muutkin kuin uhri itse. Kun tiedän, että en ole jättänyt uhria yksin ongelmansa kanssa, voin viettää omaakin jouluani rauhallisin mielin.

Turvallista joulua!

Satu Hintikka
aluejohtaja
RIKU Sisä-Suomen aluetoimisto