Toivossa on hyvä elää budjettineuvotteluissakin

Pitkän kesäloman jälkeen on vaikeuksia päästä käyntiin. Pää on täynnä jäsentymättömiä ajatuksia yhteiskunnan tilasta. Huoli RIKUn tulevaisuudesta painaa. Huoli johtuu riittämättömistä taloudellisista resursseista, joiden kanssa on eletty jo ennen tätä kirottua lamaa ja jonka kanssa painitaan edelleen nyt nousun kynnyksellä. Juuri kun alkoi näkyä toivon pilkahduksia, iski lama, jota voimme syyttää siitä, että vieläkään ei saatu RIKUn toimintarahoitusta kuntoon. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on periaatepäätös RIKUn rahoituspohjan vahvistamisesta valtion varoista. Sen mukaan oikeusministeriö on toiminut, mutta kehykseen ei saatu lisävaroja RIKUn rahoituksen kuntoon saattamiseksi. Tiettävästi yritystä asian korjaamiseksi on ollut kesän aikanakin budjettineuvotteluissa.

Viimeisten viikkojen aikana olen mielenkiinnolla odottanut julkisuuteen annetuissa viesteissä valtion budjettineuvotteluista jotain vihjeitä siitä, että oikeusministeriön ja sen myötä RIKUn tarpeet olisi otettu uuteen käsittelyyn. Odotukseni ei ole toteutunut, olen kuullut vain kymmenien miljoonien lisäyksistä liikenne- ja ympäristöhankkeisiin. Toivottavasti ensi vuoden lisäystarpeemme 200 000€ on niin pieni ja mitätön summa, että sen lisäämisestä tiedottamista ei ole pidetty tarpeellisena. Jään siis toiveikkaana odottamaan yhteydenottoa ministeriöstä, jossa kerrotaan, että lisäys on myönnetty ja näin meille osoitettu, että työmme on tärkeää ja tarpeellista.

Kyse on sekä rahasta että arvovalinnoista. Riippumatta siitä kuinka monelta taholla kansallisesti ja kansainvälisesti on todettu, että rikoksen uhrille tulee olla tarjolla riittävät tukipalvelut, näyttää siltä, että se on yksi niistä palveluista, jotka aina jäävät suurempien tarpeiden jalkoihin. RIKUn näkökulmasta katsottuna on raskasta ja turhauttavaa ylläpitää ”nuolta lähtövalmiina” eli organisaatiota valmiina nopeasti vastaamaan todelliseen tarpeeseen tarvittavia resursseja odotellessa.

Taantuman velkoja maksettaessakin on tärkeä muistaa, että mikäli rikoksen uhrit tulisivat laajasti paremmin tuetuksi, olisivat he nopeammin jälleen täydessä voimassa kantamaan vastuutaan yhteiskunnassa, eli tuki maksaisi itsensä takaisin.