Syrjinnästä vapaa alue

Sisäasiainministeriö julkaisi jo pari vuotta sitten kampanjan, johon kuuluu mm. pyöreä kyltti ”Syrjinnästä vapaa alue”, jonka voi ripustaa työpaikkansa seinälle. Minä pyysin sellaisen vasta tänä syksyä, nyt kyltti on Setlementtiliiton (ja siis myös RIKUn keskustoimiston) käytävän seinällä. Siihen osuu sopivasti katse kun tulee pääovesta sisään. Kyltti on herättänyt ajatuksia ja tarvittavaa keskusteluakin. Omien asenteiden pohtiminen on tärkeää jokaiselle. Ei pidä tuudittautua ajatukseen, että ilman ponnisteluja olen syrjivistä asenteista vapaa. On eri asia mitä haluaa olla, ja mitä on. Tavoitteiden eteen on tehtävä töitä.

Olen seurannut mielenkiinnolla rasismitapauksen etenemistä Joensuun käräjäoikeudessa. Tapaus on siitä erikoinen, että tutkintapyynnön, tutkinnan ja syyttäjän harkinnan perusteella asiassa ei nostettu syytettä. Asianomainen oli kuitenkin vahva asiassaan, hän käytti avustajansa avustuksella toissijaista syyteoikeuttaan, meni käräjille ja voitti juttunsa. Tämä tapaus ei ole tavallinen. Vain hyvin harvoin asianomistajalla on rohkeutta käyttää toissijaista syyteoikeuttaan, sillä hävitessään juttu voi tulla hänelle kalliiksi. Usein hän ei tee edes tutkintapyyntöä, koska ei usko asian etenevän. Tästä voi herättää kysymyksen, kuinka paljon rasismijuttuja jää syyttäjän pöydälle tai kokonaan tutkimatta, kun asianomainen ei tee edes tutkintapyyntöä.

Syrjintä vaikuttaa ihmisen elämään kokonaisvaltaisesti. Syrjintää voi olla monenlaista, se voi olla etnistä syrjintää tai muuta poikkeavuuteen tai sukupuoleen liittyvää syrjintää. Pitkään jatkuvana syrjintä vaikuttaa henkilön ja hänen läheistensä elämänhallintaan ja minäkuvaan vahingoittavasti, joskus jopa pysyvästi. Syrjintää ei ole aina helppo tunnistaa. Edes sen uhriksi joutunut ei aina sitä tunnista, koska syrjinnän vaikutuksena on itsekin alkanut uskoa omaan huonommuuteensa. Siksi on erityisen tärkeää, että ainakin me, jotka työssämme kohtaamme mahdollisia syrjinnän kohteeksi joutuneita, olisimme pohtineet omia arvojamme ja osaisimme kuulla ja havainnoida syrjinnän merkkejä.

Osaaminen edellyttää opiskelua. Syrjinnästä vapaita ja suvaitsevaisia kansalaisia kasvaa vain, jos asiasta valistetaan ja koulutetaan päiväkodeista lähtien korkeakouluihin asti. Jokaisen toimitilan, myös poliisin, syyttäjän, tuomioistuimen, sairaalan, sosiaalitoimen, seurakunnan, koulun jne. seinällä tulisi olla vähintään ”Syrjinnästä vapaa alue” kyltti muistuttamassa siitä, miten asioiden pitäisi tällä saralla olla.