Rikosuhrityötä nappikaupalla

Ajattelinpa juuri, että voisin aloittaa kirjoitukseni sanoilla ”hyvä päiväkirja, tänään söin ihanan lounaan Lissabonissa ja huomenna alkaa kesäloma kotona Suomessa”.

Istun nimittäin lentokoneessa jossain Lissabonin ja Frankfurtin välillä, tavoitteenani päästä konferenssimatkalta kotiin. Olin tilaisuudessa osallistua Victim Support Europen (VSE) vuosittaiseen konferenssiin ja vuosikokoukseen. Oli hieno kokemus osallistua konferenssiin, jossa sain tavata ison joukon rakkaita kollegoja Euroopan monista maista. Pelkästään tuttujen tapaaminen ei kuitenkaan ollut ainoa asia, joka teki konferenssista hienon kokemuksen, vaan tärkein anti oli nähdä kuinka VSE on viimeisten vuosien aikana onnistunut kehittymään. Se on muuttunut sisäpiirijärjestöstä avoimeksi Eurooppalaiseksi vaikuttajaksi. Konferenssissa se ilmeni sekä ohjelmassa että osallistujissa ja vuosikokouksessa asialistassa. Osallistujia oli kaksinkertainen määrä aikaisempaan (n 200), joista vain osa oli rikosuhrityötä tekevien kansalaisjärjestöjen edustajia. Suuri osa osallistujista oli eri maiden päättävissä asemissa olevia viranomaisia. Pakko todeta, ettei Suomen delegaatio hävennyt muiden maiden delegaatioiden rinnalla: erityisasiantuntija Mervi Sarimo oikeusministeriö, erityistutkija Päivi Honkatukia oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, johtava turvallisuuskoordinaattori Johanna Seppälä Helsingin kaupunki, aluejohtaja Satu Hintikka Rikosuhripäivystys ja minä.

Konferenssi antoi paljon uusia ajatuksia, jotka vielä tätä kirjoittaessani ovat jossain määrin selkiytymättömänä massana mielessä. Voimakkaimpana mieleen tulee nyt ajatus siitä, että niin kehittynyttä kun moni asia Suomessa onkin, niin rikoksen uhrin aseman huomioimisessa olemme edelleen valitettavan takapajuisia, eikä meillä mielestäni riittävästi käytännössä seurata EU:n kehitystä näissä asioissa. Tuntui suorastaan ahdistavalta kuunnella kuinka esim. Skotlannissa lähetetään poliisilta automaattisesti noin 100000 rikoksen uhrin yhteystiedot vuosittain Rikosuhripäivystystä vastaavaan Victim Supportiin, jonka toiminnan suurin rahoittaja on valtio. Palkattua henkilöstöä on 120 ja vapaaehtoisia 500. Pohjois-Irlannissa, jossa asukkaita on n 1,7 miljoonaa ja, jonka rahoitus tulee pääosin valtion kassasta, on 60 työntekijää ja noin 150 vapaaehtoista. Enganti-Walesin Victim Supportin päärahoittaja on valtio, vapaaehtoisten määrä on yli 20000 ja palkattua henkilöstöä n 2000. Pinta-alaltaan laajassa Suomenmaassa, jossa väkiluku on yli 5 000 000 asukasta, Rikosuhripäivystyksen vuosibudjetti on kaikkineen noin 1200 000€, josta valtion osuus on alle 150 000€. Tällä rahalla saadaan palkattua henkilöstöä vähän yli 20 ja pystytään koordinoimaan runsaan 300 vapaaehtoisen toimintaa. Poliisin ohjaamina asiakkaita lähetetään Rikosuhripäivystykseen enenevässä määrin, mutta silti vieläkin varsin vaihtelevasti ja täysin riippuen yksittäisten poliisien aktiivisuudesta ja omasta halusta.

Onneksi osallistuminen aiheutti vain hetkittäistä ahdistusta, joka sekin lopulta muuttui voimaksi ja haluksi nousta barrikadeille.

VSE:n kehittymistä sisäpiirikerhosta todelliseksi vaikuttajaksi osoitti mm. sen vahvistunut vaikutus Brysselissä. Euroopan komissiosta Caroline Morgan esitelmöi rikoksen uhrin aseman parantamispyrkimyksistä EU:ssa ja antoi meille kuulijoille tietoa niistä tilaisuuksista ja tilanteista, joihin pitäisi päästä vaikuttamaan. Omiin ajatuksiini hiipi tavoite saada yhteys Suomen meppeihin, jonka aikanaan olen havainnut hyvin vaikeaksi. Paras mahdollisuutemme vaikuttaa, yksittäisinä VSE:n jäseninä, on nimenomaan omien meppiemme kautta.

Vuosikokouksessa muutoksen tuulet näkyivät yksimielisinä päätöksinä muutoksista sekä uudistuneena ja vahvistuneena järjestön hallituksena.

Alussa mainitsemani ihanan lounaan saimme nauttia vuosikokouksen jälkeen, joten tällä lennolla saatoin helposti jättää lentokoneruokailun väliin.

Kesälomatunnelmiin pikkuhiljaa siirtyen toivottelen sinullekin hyvää kesää

Raiskaus on aina rikos

Raiskaus on aina rikos / Anna-Maria Hursti 4.6 HS

Mitä itse voin tehdä, on kysymys minkä haluan esittää kansalaisille liittyen rikosten ennalta ehkäisyyn. Viitaten ym. Anna-Maria Hurstin mielipiteeseen, on ehdottomasti totta, että esim. raiskaus on aina rikos ja on selvää, ettei raiskauksen uhriksi joutuminen ole uhrin syytä, eikä häntä siitä tule syyllistää, riippumatta siitä miten hän on pukeutunut.

Tästä huolimatta meidän täytyy voida avoimesti keskustella keinoista, joilla voimme ehkäistä rikoksia, myös raiskauksia. Pelkkä pukeutuminen johtaa tuskin rikokseen, sen lisäksi merkittäviä tekijöitä ovat päihtymys, ajankohta, seura ja paikka – usein myös kohtalo ja sattuma, joskus jopa suunnitelma.

Paljastavan pukeutumisen tavoite lienee näyttää viehättävältä, ei tulla raiskatuksi. On siis hyvä miettiä keinoja siihen, miten voi pukeutua haluamallaan tavalla tavoitteensa mukaisesti, mutta ei asettua alttiiksi raiskaukselle. Vaikka kaikkeen ei voi varautua, niin jotain voi kuitenkin tehdä.
Kun lähdet ”ulos”:
1. älä juo itseäsi tolkuttomaan humalaan
2. älä kävele yksin yöllä hiljaisia reittejä
3. sovi kaverin kanssa väliviesteistä
4. älä jätä lasiasi vartioimatta
5. älä mene uuden tuttavuuden autoon yksin
6. älä mene uuden tuttavuuden asuntoon yksin
7. älä jätä kaveria

Valitettavasti kaikkeen eivät mitkään varautumiskeinot auta, joskus rikoksia, raiskauksia tapahtuu silti. Joitain niistä voi kuitenkin ehkä omilla etukäteistoimillaan välttyä. Valistus ja ennakoiminen ovat hyvästä, syyllistäminen on pahasta.