Unohdettu rikoksen uhri ja rikosasian todistaja

HS 17.5 ja 19.5 mielipidesivuilla oli kirjoitukset väkivallan uhrin ja rikosasian todistajan kokemuksista. Miten ja kuka näiden kirjoittajien kokemuksiin vastaa. Kenen vastuulla on väkivallan vähentäminen ja todistajien turvallisuuden lisääminen. Ei kaiketi voida ajatella, että ne olisivat jonkun tai joidenkin yksittäisten henkilöiden vastuulla, ne edellyttävät yhteisvastuullisuutta. Jokainen tietää miten yhteisen ruohonleikkurin yleensä käy. Alkuun se toimii hyvin ja jokainen käyttäjä on tyytyväinen. Pikkuhiljaa alkaa tulla hankausta. Joku ei täytä bensatankkia, tai terät jäävät puhdistamatta tai kone kaipaa huoltoa. Yleensä yksi osakas alkaa huolehtia koneesta ja muut vain hyödyntävät sitä.

Rikoksen uhrin ja rikosasiantodistajan tuen kanssa on vähän sama juttu. Ne ovat selkeästi poikkihallinnollisia tehtäviä, jotka kuuluvat valtion vastuulle, mutta jotka voidaan hyvin hoitaa järjestöissä yhteistyössä viranomaisten kanssa. Sisäisen turvallisuuden ohjelma 2 (STO 2) sisältää hyviä tarkkaan harkittuja toimenpide-ehdotuksia mm turvakotipaikkojen lisäämiseksi ja Rikosuhripäivystyksen (RIKU) toiminnan laajentamiseksi. RIKU:n osalta tavoitteksi on kirjattu toiminnan laajentamisen lisäksi todistajantuen toteuttaminen kaikkiin käräjä- ja hovioikeuksiin. Tehtävä on merkitty oikeusministeriön (om) vastuualueeksi. Toimenpide-ehdotuksesta käy ilmi, ettei tavoitteeseen voida päästä ilman valtion rahoituksen lisäystä. Om hakikin valtion kehykseensä vuodesta 2010 RIKUn toimintaan varoja. On tärkeää tiedostaa, että vaikka tehtävä on merkitty om:n vastuulle, ei se poista muiden esim. sosiaali- ja terveysministeriön eikä sisäasiainministeriön yhteisvastuuta tehtävästä. Toivottavaa on, ettei tässä kohtaa käy niin kuin käy usein yhteiselle ruohonleikkurille, vaan että yhteisvastuu kantaa myös haasteissa.

Om:ssä on tehty priorisointia. RIKU:lle suunniteltua lisäystä ei katsota voitavan sisällyttää om:n kehykseen ainakaan vielä vuodesta 2010. RIKU:n tarvitsema lisäys olisi noin 2,5 miljoonaa. HS 20.5 oli iso artikkeli oikeusministeri Tuija Braxin ajatuksista, miten oikeudenkäyntien kestoa voitaisiin lyhentää ja miten se ei edes kokonaisuudessaan tulisi maksamaan oikeastaan mitään. Tavoite on oikea. Lyhentyneet käsittelyajat ovat myös uhrin ja todistajan kannalta inhimillisesti katsottuina eduksi. Om tarvitsisi kehykseensä 35 miljoonaa lisää voidakseen vastata oikeudenkäyntien nopeuttamisen tarpeeseen. Braxin arvion mukaan summa tulisi takaisin, kun oikeudenkäyntien kestosta johtuvat kulut jäisivät pois. Om:n koko kehys on noin 1,7% valtion kuluista, kyseinen lisäys olisi siihen noin 0.1%. Mitä siis RIKU:n tarvitsema lisäys olisikaan prosentteina.

Rikoksen uhrien ja todistajien tuen vaikutusta yhteiskunnan kuluihin on vaikea arvioida, mutta on aivan selvää, että mitä huonommin kansalaiset voivat, sitä enemmän on mm. työkyvyttömyyttä. Jos rikoksen uhreille on riittävät ja hyvät tukipalvelut, ovat ne omiaan ennalta estämään uusia rikoksia. Liian usein rikoksen tekijä on itse ensin ollut rikoksen uhri. Tukipalveluista uhri saa myös tulevia rikoksia ennalta estävää valistusta. Hyvän tuen saanut rikoksen uhri pystyy palaamaan normaaliin elämään paljon nopeammin kuin henkilö, joka joutuu käymään koko prosessin ”omin voimin” läpi. Todistajien aseman ja arvostuksen parantaminen lisäisivät kansalaisten halukkuutta ilmaista todistamansa rikokset, mikä parantaisi rikosten selviämisprosenttia ja olisi samalla omiaan tukemaan rikosten ennalta estävyyttä.

Arvioni mukaan valtio saisi samoin Tuja Braxin kuvaamalla tavalla takaisin muiden yhteiskunnallisten kulujen vähentymisenä myöntämänsä 2,5 miljoonaa, jos se päättäisi rahoittaa rikosuhrityötä STO2:n toimenpide-ehdotuksen mukaisesti. Lukuja laskiessa ei voi tulla muuhun johtopäätökseen, kuin että kyse on arvoista ja asenteista – kyse on valinnoista ja poliittisesta tahdosta. Eikö nyt olisi jo aika yhdistää poliittiset voimat ja päättää, että STO 2 valtioneuvoston hyväksymät toimenpide-ehdotukset väkivallan vähentämiseksi, otetaan valtion budjettiin. Kysehän on siitä, että jossain kuluja lisätään ja sen seurauksena ne toisaalla vähenevät ja parasta tässä tapauksessa on se, että kansalaisten turvallisuus ja hyvinvointi samalla paranee.